Pages

Vauvatanssia

Lähettänyt Ceraci , tiistai 23. maaliskuuta 2010 19:41

Tänään on ollut oikein hulinatiistai. Ja niin on muuten kolme seuraavaakin tiistaita. Iltapäivällä oli ensimmäinen Tanssi vauvaa -ryhmän kokoontumiskerta, jonne ilmoittauduimme Nikon kanssa. Mukana oli myös kaveri vauvansa kanssa, kiva nähdä heitäkin siinä samalla. Saatiin Nikon kanssa kiva harrastus tuosta ja on siitä äidillekin hyötyä kuntoilun muodossa. Niko käy ihan kivasta käsipainosta jo, kun painoa on varmaan se 8,5kg. Vauvatanssissa siis tanssittiin helppoja kuvioita vauvat sylissä. Ja välillä huilailtiin ja tanssitettiin pelkästään vauvaa. Kädet ovat vieläkin ihan lötköt, kun tunnin verran melkein koko ajan kantoi Nikoa lähes samassa asennossa koko ajan. Huh! Tämä kurssi kestää kymmenen kertaa ja viimeiselle kerralle ovat kuulemma yleisökin tervetullutta katsomaan. Pitääpä kysäistä, josko tuo isi tai isovanhemmat haluaisivat tulla.

Kaupungilta sitten kiidettiin kotiin ja lähdettiin vaunulenkille nukuttamaan Nikoa koko perheen voimin (ja samalla siis tietty ulkoiluttamaan Viimaa). Lenkin jälkeen huitaisin jogurtin naamaan ja taas menoksi. Tällä kertaa Viiman kanssa, kun on koirakoulu ilta. Nämä kaksi siis ovat neljän viikon ajan päällekkäin, joten kiirettä riittää ainakin yhtenä päivänä viikosta.

Koirakoulussa oli aivan loistava kerta tänään. Viiman kanssa sujui yhteispeli hienosti. Siitä lisää kiinnostuneille Viiman blogissa.

Paapii-blogissa on muuten arvonta menossa, käyppä kurkkaamassa.

Vyötärön pienennys 2.

Lähettänyt Ceraci 00:25

Ja taas tuli maanantai ja vaakapäivä. Aamulla hyppäsin vaakaan ennen aamupalaa (onneksi) ja miinusta oli taas sen sama 100g. Eli kokonaispudotus kahdessa viikossa 200g. Mikä siis tarkoittaa, että tällä vauhdilla viisi kiloa on poistunut viidessäkymmenessä viikossa, jos en paljoa väärin laskenut. Heh, voisi kyllä koittaa kiriä jossain vaiheessa hiukan nopeampaan vauhtiin. :D

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa hytkyä Zumban tahtiin. Mulla on ollut tuo Zumba-dvd jo jonkun aikaa, mutta ei ole löytynyt sopivaa hetkeä kokeilla. Nyt katsoin ja kokeilin varmaan vartin verran, kunnes äiti soitti ja keskeytti. Ja sitten olikin Nikolla jo nälkä, joten se kokeilu jäi siihen. Mutta kyllä jatkan myöhemmin. Tanssiminen on kivaa! :)

Jottei elämä olisi liian helppoa...

Lähettänyt Ceraci , torstai 18. maaliskuuta 2010 13:35

Tylsää täällä ei kerkeä tulemaan, vaikka "rauhallista" kotielämää vietetäänkin.

Posti tuli äsken. Niko nukkuu nokkaunia, joten katson, että nyt on hyvä tilaisuus lähteä hakemaan se. Otan mukaan koiran, jolla on maha sekaisin, että pääsee samalla tarpeilleen. Alkuun sujuu hyvin. Koira käy tien toisella puolella pellolla tarpeillaan. Ylitetään tie takaisin kotipihan puolelle ja otan postin laatikosta. Tässä vaiheessa huomaan, että "haa, on tullut kirjapaketti Nikolle. Ei se mitään, kyllä minä vieläkin kaikki postit saan yhdellä kädellä otettua ja kannettua." Otan postit ja tuumaan, että on kovin tuulista. Pitää pitää posteista kovin kiinni, etteivät lähde lentoon.

Kävelemme koiran kanssa etupihalle. Tulee järjetön tuulenpuuska, joka nappaa pari lappua postipinon välistä, jotka eivät olleetkaan peukalon alla turvassa. Voihan rähmä! Korjaan nopeasti loppupostien asentoa kädessä, että ei tule isompia tappioita, ja ryntään kahden lappusen perään. Yritän saada ne kiinni (kolatulla) pihalla, mutten onnistu, vaan lappuset lentävät lumiselle pellolle.

Astun varovasti lumisen reunan päälle kokeillen kantavuutta, mutta samalla ripeästi, jotteivät laput kerkeä lentämään tuulen mukana liian kauas. Astun pari askelta ja humps! Hangen läpi yli polvia myöten. Ja tietty rähmälleen postien ja koiran kanssa. Tästäkös koira riemastuu ja alkaa hyppimään ja pomppimaan päällä, luullen tätä kivaksi leikiksi. Emännän mielestä se ei ole ehkä niin kiva leikki, joten komennan koiran rauhoittumaan, että pääsen eteen päin. Ei, se hanki ei kanna vieläkään, joten nyt otetaan joka askel varovasti, koska koskaan ei tiedä milloin se kantaa.

Muutaman askeleen päästä saan toisen lappusen kiinni. No kiva, kattomainos. Tämäpä tarpeellinen paperi. Toista lappua en saa vielä selvää, että mikä se on, joten jatkan. Samalla tyylillä kuin tähänkin asti. Kerran turvalleen ja sitten taas joka kerta hangen läpi astuen. Pari askelta kestää paremmin ja ajattelen, että nyt nappaan käden ulottuvilla olevan lapun. Kerkesin jo näkemään, että jokin mainos tämäkin. Kurotan kättä ja ystävämme tuuli päättää taas puuttua peliin vieden paperia pari metriä kauemmas. Samalla kaadun taas rähmälleni. Antaa olla, ei se ole tärkeä. Ja pelkkää paperia, maatuu se.

Katson taaksepäin ja kiroan mielessäni vaivaa, minkä näin. Ja minkä tähden. Mutta ei auta, pakko se on takaisin mennä. Kertaakaan en enää kaadu, koska käytän samoja jalanjälkiä. Ja pääsen kuin pääsenkin takaisin pihalle noin kolmenkymmenen metrin tuskaisen hangessa tarpomisen jälkeen. Ja vielä sisälle saakka ilman lisävahinkoja. Loistavaa!

Tuloksena tästä postinhakureissusta: helpottunut koira, kirjapaketti, ilmaisjakelulehti ja kaksi mainoslappusta (toinen vähemmän, toinen enemmän märkä), mustelma sääressä (lumihangen reuna oli yllättävän kova) ja märät housut. Kyllä oli jännitystä kerrakseen taas täksi päiväksi. :D

Vyötärön pienennys 1.

Lähettänyt Ceraci , tiistai 16. maaliskuuta 2010 08:49

Ensimmäinen punnituspäivä oli eilen. Ja vaaka näytti niinkin hurjia lukemia kuin -100g. No, miinusta sekin. Pääasia, että ei plussaa.

Tämä hirvittävä flunssa, joka on ollut riesana jo yli viikon, ei ota talttuakseen. Pää on täynnä räkää ja keuhkot huutavat armoa, kun koko ajan yskityttää. Parempaan taidetaan kuitenkin olla jo menossa ja toivona on, että tällä viikolla vielä nähdään terve päivä.

Odottelen lumien sulamista jo. Pururadoilla on kiva käydä koiran kanssa lenkkeilemässä, mutta kun sinne ei saa nyt mennä ilman suksia. Ja minähän en hiihtimiä vedä jalkaani. Ala-asteen jälkeen en ole omia suksia omistanut ja muiden hiihtimien kokeilu on jäänyt yhden käden sormilla laskettaviin kertoihin. Ei ole minun lajini, ei. Sen sijaan tänä talvena on enenevissä määrin alkanut tehdä mieli lumikenkiä. Näitä peltoja kun on tässä, niin mikäs sen kivampaa olisi siellä tallustaa, kuin lumikengillä. Tänä vuonna kun ei taida kovin kummoista hankikantoakaa tulla. Viime keväänä oli jonkun aikaa ihan mahtava kanto. Viiman kanssa käveltiin Anoppilan lähettyvillä muutaman kerran. Eikä jalka painunut kertaakaan hangen läpi. Nyt ei tarvitse mennä kuin kompostilaatikolle (jonka polkua ei olla aurattu sitten viikon 8 lumimyrkskyn jälkeen), niin heti on jo kengät täynnä lunta.

Siispä täällä toivotaan joko kunnon hankiaista tai sulaa maata. Ei mitään välimuotoja. :D

Sisävaippa, tiimaimu ja kirppistelyä

Lähettänyt Ceraci , perjantai 12. maaliskuuta 2010 18:28

Eilinen päivä meni kaupoissa ja kaupungilla juostessa. Lähdin tuulettumaan kaverin kanssa ja kierreltiin hiukan kangaskauppoja ja kirppareita. Mitään hirmulöytöjä ei tehty, mutta kiva oli päästä välillä pois kotoa.

Kirpparilta löysin luultavasti käyttämättömän mustikka-puolukka bodyn (70cm), joka on ollut siis tässä tämän vuotisessa äitiyspakkauksessa. Ostin pois, kun maksoi 50senttiä ja meillä ei oikeastaan ole muita seitsemänkymppisiä bodyjä. 68:t alkaa olla pieniä ja 74:t kuitenkin vielä hitusen isoja. Niitä olen käyttänyt kestovaippojen kanssa, kun tarvitaan hiukan enemmän tilaa. Sitten löysin myös aikuisten flanellipyjaman. Saa nähdä mitä siitä tulee. Pistänkö vaipoiksi, vaiko teenkö kenties imuja. Tai jos otankin itselleni käyttöön. :D Kivoja nallen kuvia siinä jokatapauksessa on.


Sitten käytiin Eurokankaassa ja Jättirätissä. Eurokankaan saalis oli sininen mikrofleecepala, vähän kuivaliinaa ja tuollainen autokuvioinen trikoopala. Jättirätistä ostin tuota oranssi-keltaista pulia ja ompelukoneeseen lisää neuloja, kun edellinen vääntyi joku aika sitten.


Ja koska edellisenä päivänä loppui tarranauha kesken (tai siis pehmeä puoli nauhasta on häviksissä), niin ostin sitä ja jatkoin tänään vaippaompelua. Nyt valmistui kestovaippayhdistyksen kaavalla L-kokoinen sisätaskuvaippa. Ulkopuoli Eurokankaan palalaarista flanellia, peppua vasten taas mikrofleeceä ja sisällä kolme kerrosta kierrätysflanellia. Imuun tuli kolme kerrosta paksua kierrätysfroteeta.


Semmoisia tällä kertaa. Nyt testaamaan uutta vaippaa Nikolle.

Uusi kaava, uusi vaippa

Lähettänyt Ceraci , torstai 11. maaliskuuta 2010 08:39

Tällä kertaa pääsi kokeiluun Suuri Käsityö 2/10 -lehden kestovaippakaava. Jostain luin, että koot ovat reiluja, joten tein Nikolle M-kokoisen sisätäyttövaipan. Ja hyvä oli, että tein. L olisi nimittäin ollut aivan liian iso. Vaipassa on kierrätysflanellia kuosikankaana, tukikankaana/imuna koko vaipan alueella yksi kerros ja kaksi kerrosta pötköimuna. Peppua vasten tuli mikrofleeceä. Aika ohkainen siis pelkästään, mutta mahtuupa täyttämään enemmän ja kuivuu nopeammin. Eilen oli jo testissä ekan kerran ja imuna oli kuusi kerrosta bambucollegea. Riitti ihan hyvin kolmeksi tunniksi. Tai sitten oli vähäpissaisia tunteja. :D

Tässäpä kuvaa vaipasta:


Toinenkin vaippa oli tulossa valmiiksi, mutta huomasin, että olen mystisesti hävittänyt johonkin tarranauhan pehmeän puolen. Tuohon vaippaan tuli entisestä kokeilusta purkuosina tuo pehmeä kaistale, mutta tähän toiseen ei enää riittänyt. Eli tänään on sitten varmaan ohjelmassa kangaskaupassa käyntiä. Pitää vaan jaksaa lähteä liikekannalle. Tekisi kyllä varmaan ihan hyvääkin, kyllä täällä neljän seinän sisällä ollaan jo homehduttu ja sairastettu flunssaa ihan tarpeeksi.

Tässä vielä toinen kuva herra aurinkoisesta, kun isi oli pistänyt oikein yhteensopivat vaatteet päälle. Piti ottaa oikein kuva. :D


Käykäähän muuten Tikbumsan blogissa kurkkaamassa, siellä on arvonta. :)

Aurinkoista päivää kaikille!

Rantakuntoon kesäksi?

Lähettänyt Ceraci , maanantai 8. maaliskuuta 2010 08:30

Ikuisuusprojekti Vyötärön pienennys julistetaan virallisesti alkaneeksi. Kun sen "ääneen" sanoo, niin pakko kai sitä on alkaa toteuttaakin. Eihän imettäessä nyt mitään hirveätä laihista voi päälle pistää, mutta elämäntapojen muuttumisesta parempaan suuntaan ei tietenkään ole haittaa. Viime aikoina on hiukan liikaa maistunut kaikki hyvä ja turha, kun ei ole jaksanut tehdä oikeata ruokaa. Liikuntakin on jäänyt vain ja tasan pakolliseen koiran ulkoilutukseen, ylimääräistä en liiku vahingossakaan. Kipinän sain tähän projektiin Susikairan akalta. Kiitos!

Jos nyt ensin otetaan tavoitteeksi viisi kiloa ja punnituspäiväksi maanantai. Eli siis tänään kävin ensimmäisen kerran vaa'alla ja kauhistuin. No, ensi viikolla se on toivottavasti vähemmän. Toivossa on hyvä elää.

Ensimmäisen viiden kilon jälkeen voisi lähteä toinen, sitten kolmas, eikä neljännestäkään olisi haittaa, mutta sen suhteen olen aika skeptinen. No, sen näkee sitten. Se on kuitenkin jo imetyksen jälkeistä elämää ja siihen on vielä pitkä aika.

Tavoitteeseen siis yritetään ruokatottumuksia muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. Ei mitään tiukkapipoista, eikä huonoa omatuntoakaan tarvitse plussaviikosta ottaa. Siitä saa vain harvemman hiuskuontalon, kun alkaa haivenia päästään repimään, se todettiin jo ennen häitä, kun oli samantyylistä projektia menossa. Nyt siis keveämmin ja iloisemmin mielin menossa.

Hiihtolomalla juteltiin kaverin kanssa, että voisin lähteä mukaan zumbaamaan hänen kanssaan. Ei mikään mahdoton ajatus, jos vaan Nikolle hoituu hoitaja (siis jos Pekka ei ole kotona). Ainakin maanantaisin on Zumbaa KiloSportilla. Ja tuo on kyllä siitä loistavan tuntuinen paikka, että ei ole mitään jäsenmaksuja. Maksetaan vain käytöstä. Harvinaista nykyään.

Eli siis. Tänään on paino x. Ja ensi viikolla toivottavasti vähemmän kuin tuo.

Hammas näkyvissä

Lähettänyt Ceraci , torstai 4. maaliskuuta 2010 11:43

Nikolla sitten puhkesi ensimmäinen hammas näkyviin. Aamulla kokeilin sormella ja kyllä, terävä siellä jo tuntuu. Selittyi siis parin yön valvominen ja huutaminen sillä. Ei nyt ihan vielä olisi tarvinnut alkaa hampaita tekemään, mutta eipä sitä määräämään pysty. :)

Nyt ollaan menty taas hurjaa vauhtia kehityksessä eteenpäin. Viime perjantaina Niko kierähti itse mahalta selälleen ensimmäisen kerran ja maanantaina sitten selältä mahalleen. Kovasti on siis uusia taitoja oppimassa. Kohtahan tuo jo varmaan karaa ympäri taloa. No, jos nyt ei ihan vielä kuitenkaan. Juttua ja höpötystä riittää vaikka muille jakaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tuon pikkuisen pään sisällä liikkuu. Joskus juttelee ja lurittelee pitkät pätkät, että kyllä sillä asiaa varmasti on. Äiti ja isi ei vaan ymmärrä.

Jaahas, vaativa käsky käy taas, että tylsää on. Pitää mennä siis viihdyttämään.

P*skarteluhaaste #29

Lähettänyt Ceraci 11:36

Päätin osallistua tämän viikon P*skarteluhaasteeseen, kun oli pari korttia tehtävänä. Aiheena oli siis pastellivärit ja korteista tuli hyvin saman tyyliset. Väri vaan vaihtuu kuvasta riippuen.

Ostin joku aika sitten 3D-koirakuvavihkon ja leikkelin samantein pari niitä, kun viikonloppuna on kahdet pippalot. Tämä ensimmäinen on enemmän minun silmääni miellyttävä väreiltään, mutta Pekka tykkäsi toisesta enemmän. :)


Aarrearkku

Lähettänyt Ceraci , tiistai 2. maaliskuuta 2010 12:00

Purin aamulla jokin aika sitten Eurokankaasta ostamani tilkkusäkin laatikkoon järkevämpää säilytystä varten. Sieltä löytyi kaikenlaista kivaa ja nimesinkin laatikon aarrearkuksi. Pekka puolestaan sanoi, että näyttää pikemminkin kangaskaupan roskikselta. Pöh, se ei vaan ymmärrä. :D

Eikös olekin kivan näköinen?


Tässä on muuten kuva tästä minun saumuristanikin, joka pääsi viettämään eläkepäiviä tänne meille.

 

Ja vielä ompelupisteeni, kun senkin kuvan tuolta kätköistä löysin.
 
 Ai miten niin se näyttää siltä, ettei sekaan mahdu? :D

Kasarimuotia

Lähettänyt Ceraci 00:32

Äiti toi ennen Nikon syntymää mun ja pikkuveljen vanhoja vaatteita. Silloin kävin ne läpi ja päätin odottaa, että kumpi syntyy, kun valtaosa oli kovin vaaleanpunaista. No, poikahan se sieltä sitten tuli, joten pinkit hamoset jää käyttämättä. Nyt sitten komppasin laatikon läpi ja valkkasin muutaman isomman ja parempikuntoisen vaatekappaleen pyykkiin ja kokeiltavaksi. Aika nihkeältä vaikuttaa potkuhousujen mahtuminen, ovat melkoisen pieniä vaikka kokolapussa lukeekin 70.

Tällaista sieltä löytyi:

Trikoopaitoja ja Säästöpankki -t-paita "Säästän ensimmäistä miljoonaani"


Pari collegepaitaa, mustapinkki paita vaikuttaa itsetehdyltä.


Villapaita ja pipo


Potkuhousuja: keltainen on neulottu, sinipilkulliset (ötököitä) flanellia ja kolme muuta froteisia. Noissa pinkeissä on ihana koira-aplikointi. Meinaan ottaa siitä mallia ja kokeilla tehdä jotain omaa sillä.


Pari potkupukua. Molemmissa oli kulumaa varpaiden päissä ja polvissa. Minä tai pikkuveli ollaan nähtävästi osattu jo kontata tämän ikäisinä. Niko kun ei vielä inahdakaan. Ei tykkää olla edes mahallaan.


Näitä alan testailemaan. Noista potkuhousuista ei tainneet mitkään sinisävyisistä sopia. Noh, kokeillaan pinkkejä ja keltaisia. Noi keltaiset nyt ainakin ovat isoimmat. Kasarilla näytti joustofrotee olevan muotia, kun kaikki potkupuvut ja -housut vaikuttivat olevan (paria poikkeusta lukuunottamatta) sitä. Mikäs siinä, varmasti miellyttävä materiaali vauvan päälle. :)

Nyt taidan painua pehkuihin. Perheen miehet menivät jo melkein tunti sitten, eiköhän se ole naistenkin aika siirtyä jo yläkertaan höyhensaarille.

Riks räks poks

Lähettänyt Ceraci , maanantai 1. maaliskuuta 2010 08:47

Kone perhana sitten otti ja hajosi. Juu, ei mitään, en mä sitä oliskaan tarvinnut. Hemmetti! Käynnistyy, blue screen, sammuu, käynnistyy uuddelleen, blue screen, sammuu, jne... No kiintolevyt onneksi ovat ehjänä, joten tiedot ei mihinkään häviä, pitää iskeä vaan ulkoiseen koteloon ja toiseen koneeseen kiinni.

Nyt sitten surffataan tällaisella "vanhalla" (taitaa siis olla uudempi kuin oma kone) läppärillä, jonka Pekka on joskus jostain pelastanut. Ei tämäkään ole ihan täydellisessä kunnossa, mutta paremmassa kuin oma. Huoh, uutta tekisi mieli, mutta tietokonerahastoon kun ei ole kertynyt vielä sataa euroa enempää ja sillä ei taida mitään saada. Varsinkaan kun mulle ei kelpaa se huonoin, hitain ja halvin. Haluan vähän paremman, ettei tarvitse taas vuoden päästä olla vaihtamassa.

Ei muuten sujunut Tampereen loman loppu ihan niin auvoisesti mitä olin kuvitellut. Melkein kaikki huoneistossa asuvat kävivät sitten läpi oksu-ripulitaudin, jonka norovirukseksi päättelimme. Itse sairastuin tiistaina juuri ennen kuin piti lähteä Viiman kasvattajan luo kyläilemään. Ja ai että kun otti päähän. Mä olin odottanut sitä kauan. Olisi ollut niiiin kiva päästä päästelemään tuosta koirasta hiukan höyryjä ulos ja turisemaan kasvattajan kanssa. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.