Pages

Illanviettoa

Lähettänyt Ceraci , sunnuntai 9. joulukuuta 2012 01:57

Muu perhe lähti lauantaiaamuna kohti Tampereen kylpylää ja jäin koiran kanssa kaksi kotiin. Äidin oma viikonloppu siis pitkästä aikaa. Päivä kului jouluostoksilla miehen veljen kanssa. Jotain löytyikin, mutta eihän sitä täällä voi paljastaa, kun joku "väärä" ihminen voi tulla kurkkimaan. ;)

Illan suunnitelmat olivat sitten lähinnä viiniä/siideriä, saunaa ja wiitä. Miehen veljestä sain wiin pelaamiseksikin seuraa ja kyllä sitä tässä on muutama tunti tullut sitten taas pelattuakin. Olen aikaisemmin ollut ihan mielettömän intohimoinen konsolipelien pelaaja, mutta lasten myötä on sekin jäänyt. Silloin lukioaikana pelailin jatkuvaan, kun yksin asuin, mutta nykyään ei arjesta löydy aikaa pelailuun muulla kuin kännykällä (Angry Birdsiä tietenkin ;) ).

Ihanan rentouttava ilta siis on ollut. Tässä tunnelmakuva alkuillasta, kun olin vielä kaksin koiran kanssa kotona. Saunan jälkeen sytyttelin kynttilät ja nautin lasillisen Teerenpelin Lempi Mustikkaa. Nams.


Näitä viikonloppuja lisää, kiitos.

Housuja tarpeeseen

Lähettänyt Ceraci , keskiviikko 5. joulukuuta 2012 22:50

Viime viikolla kerkesin parien päikkäreitten ja iltaunien aikana leikkaamaan ja ompelemaan parit housut. Toiset menivät Isoveikalle, toiset Pikkutytsylle.

Isoveikan housutilanne on hankala. 100 ja 104cm ovat jääneet pieneksi ja suurin osa housuista oli juuri tuota kokoa. Muutamat on vaan 110 tai 116 senttisiä. Pitkään on ollut jo tekolistalla velourhousut, mutta ei ole kerinnyt. Kaavat odottivat pöydällä valmiina, joten kun sopiva tilaisuus tuli (Pikkutytsy pääsi pakkassäähän päikkäreille) niin leikkasin ja ompelin housut samalla istumalla valmiiksi. Kaavana on Ottobren Saimi-housut, 116cm. Hiukan levensin lahkeita. Vyötäröstä tuli turhan korkea, kun unohdin poistaa kuminauhakujan kääntövaran ja ompelin vyötäröresorin siihen suoraan kiinni. Eipä ainakaan pitäisi paljaan selän vilkkua haalarin alla. Materiaalina ihanan pehmoista ja paksua velouria. Kun vaan muistaisi mistä se on ostettu, niin ostaisin lisää. Ihanan laatuista!






Pikkutytsyltä uupui puolipotkuhousuja. Tykätään käyttää niitä, kun menee helpommin päälle kuin sukkikset ja kotona voi olla pelkästään niillä. Tämän kaavan piirsin itse mukaillen jotain potkupuvun (Ottobrestä myös) kaavaa, 68cm. Menee kyllä muokkaukseen jalkaterän ja haaran osalta, kun seuraavat ompelen. Raitajoustofrotee on myös mukavan paksun ja lämpöisen oloista. Se on muistaakseni tilattu Sampsukalta.

Pikkutytsystä saa vielä sovituskuviakin, Isoveikka osaa kyllä livistää jo paikalta, enkä sitten enempää viitsinyt kameralla piinata (vaikka normaalisti tykkää kyllä irvistellä kameralle).


Mustavalkoinen ja katto

Lähettänyt Ceraci 16:51

Tässä eilisen ja tämän päivän kuvat. Eilen oli aiheena musta ja valkoinen. Paljon meidän kämpässä ei ole pelkkää mustaa ja valkoista, kun tykkään niiden kanssa yhdistellä kirkkaita värejä. Pöytäliina on kuitenkin mustavalkoinen. Ostin sen pari vuotta takaperin Tallinnasta ja on jo kulahtanut ja värjääntynyt, joten haluaisin uuden. Se on kuitenkin vielä ehjä, joten ajaa asiansa edelleen. Ehkä sitten keväämmällä hommaan jonkun pirteän kesäisen liinan.

Lehmäkuvio oli silloin hauska idea, kun keittiön verhoissakin
on lehmiä. Nyttemmin se on alkanut kyllästyttää.
Oikeasti haluaisin pitää pöydällä kaitaliinaa, mutta pöytälevy on niin huonossa kunnossa, että vaatii hiontaa ja maalausta/lakkausta. Pöytä on tuollainen pirtinpöytä ja on tuotu anoppilasta tänne silloin kun tähän muutettiin. Vanha pöytä oli aivan liian pieni meidän mahtavan isoon keittiöön.

"Looking up" -kohdan toteutin ihan kirjaimellisesti. Katsoin ylös tästä paikalta jolla istun. Kattohan se siellä. On muuten ainut pinta tässä talossa, mitä ei olla maalauksen lisäksi remontoitu mitenkään. Vuokranatajamme on remontoinut (tai siis työmiehet ovat) tämän talon 2006 ja paljon on mennyt alkuperäistä vaihtoon. Ainuita säilyneitä ovat pönttöuuni, puuhella ja leivinuuni, sekä tämä katto. Tykkään tuosta katosta. Olisin tykännyt varmasti myös alkuperäisestä lattiasta, mutta se on piilotettu ruman laminaatin alle. Oma talo jos olisi, niin kurkkaisin mitä sieltä alta löytyisi.


Olipas nämä kuvat nyt hiukan mitään sanomattomia. Taisin mennä siitä mistä aita on matalin. :D Ei ole ideasuoni kukkinut viime päivinä. Suunnaton väsymys painaa päälle ja siitä syytän tätä pimeyttä. Valoisampaa aikaa odotellessa...

Uusi yritys päivän kuville

Lähettänyt Ceraci , tiistai 4. joulukuuta 2012 00:15

Viime kuussa Photo a day -haaste jäi hiukan puolitiehen. Alkukuusta kuvia tuli otettua, mutta en niitä saanut julkaistua. Voi olla, että pistän jossain vaiheessa tänne, mutta ajattelin nyt aloittaa uuden kuun uusilla kuvilla.

Tässä siis (lähinnä itselle) muistutukseksi tämän kuun aiheet.

Eka päivä jäi kuva ottamatta, kun aamu kahdeksalta en ollut herännyt ja ilta kahdeksalta istuin autossa ilman kameraa. Joten toisesta päivästä aloitettiin, jolloin aiheena "peace" eli rauha.

Rauhallinen lumimaisema kotipihalta.

Tänään aiheena "something you held". Pitelin tänään käsissäni jos jonkinmoista rasvapurnukkaa ja kosmetiikkatuotetta. Olin nimittäin Oriflamen asiakasillassa. Tavoitteena oli uudistaa vanhentunutta meikkipussia ja kyllähän sieltä kaikenlaista löytyikin.

Kaupanpäälliseksi tuli käsirasva kuiville käsille.
Tarpeeseen tuli!

Kyjy #3 - Kesävoi -pipo

Lähettänyt Ceraci , maanantai 26. marraskuuta 2012 12:57

Aikaa sitten valmiiksi saatu jo tämä pipo, mutta eilen vasta päättelin ja kuvasin. Malli on Kesävoi -pipo Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta. Mun piti tehdä Kesävoi -tumput samasta langasta (Kyjy #2, mutta kävi hiukan ohraisesti. Taitaa lanka loppua kesken, eikä ole nyt varaa varmaan lähteä sitä tilailemaan lisää. Muita lankoja olisi kaapissa yllin kyllin, joten jos vaan tekisi jostain muusta langasta jotkut toiset tumput. Muoks. Unohtui lanka mainita. Lankana siis Debbie Blissin Luxury tweed aran ja kulutus oli jotain 60 ja 70 gramman välistä.

Mutta siis tässä on kuva piposesta. Ei taida jäädä itselle, kun näyttää mun mielestä pöljältä mulla näitten lyhkäisten hiuksien kanssa. :D Saattaa päätyä pukin konttiin tai sitten laitan sytomyssyksi Tyksiin. En vielä päättänyt.


Kyllä näkee kuvista, että ei oikein valo riitä. Voi kun alkaisi tulla jo pian valoisampaa.

Tykkään muuten näistä mun vetoketjukorviksista. Ostin ne aikaa sitten Lontoosta ja löysin toissa viikolla ne hautautuneena (muutto)laatikkoon, jotka on olleet varastossa purkamatta koko sen ajan, kun ollaan tässä asuttu. Nyt tuikkasin ne korviini. Piti muuten lävistää toinen korvareikä uudelleen, se on kumma kun se menee aina umpeen, kun on hiukan aikaa korvikset pois korvista. Toinen pysyy auki vaikka vuositolkulla.

Pikkubaktus

Lähettänyt Ceraci , sunnuntai 25. marraskuuta 2012 17:09

Tämä(kin) on roikkunut jo vaikka kuinka kauan kuvaamattomana ja kirjoittamattomana tänne. Keväällä muistaakseni tekaisin äkkiä jämälangakerästä, joka jäi aaltohuivin teosta. Lankaa oli vajaa puolen kerää., jos en ihan väärin muista niin 24g.


Huivi piti mennä alunperin lahjaksi, mutta jäi hiukan naftiksi, niin päätin pitää itselläni kaulurina. Nappikiinnityksen meinasin ensin siihen laittaa, mutta saa ne päät näköjään solmittuakin, niin taidan tyytyä siihen.


Tässä on muuten mun uus  tukkakin. Hiuksia lähti keskiviikkona pois n. 30cm. Hiukan olisi vielä saanut lähteä, mielestäni jäi nyt hiukan pitkäksi kun ihan lyhyen halusin. Jospa sitä ennen joulua kävisi hiukan vielä trimmaamassa ja samalla vaikka värjäisi, nyt se on ihan "luonnon tilassa".

Hiljaiseloa

Lähettänyt Ceraci 11:47

On tehnyt hiukan mieli viettää hiljaiseloa. Marraskuu on ollut melko synkkä kuukausi, se on onneksi jo lähenemässä loppuaan.

9. päivä luokkakaverini Mira (tulkkikoulutuksen ajoilta) pääsi pois kivusta ja kärsimyksestä. Rintasyöpä vei hänestä voiton, vaikka hän urheasti sitä vastaan taistelikin melkein neljän vuoden ajan. Harvoin kohtaa aurinkoisempaa ihmistä. Hänen kanssaan vietin paljon aikaa silloin opiskelujen ensimmäisen vuoden aikana. Sitten hän jäikin äitiyslomalle ja jatkoi vuotta myöhemmin alottaneiden kanssa. Hän on muuten se, joka tutustutti minut kestovaippailuun. Kiitos siitä Mira!

Fiilis on ollut lähinnä, että elämä on epäreilua. Miksi ottaa kahdelta pieneltä lapselta ja rakastavalta aviomieheltä äiti ja vaimo pois. Miksi elämä kohtelee kaltoin niitä, jotka sitä eivät ainakaan ansaitse. Niin kuitenkin kävi, vaikka toivomalla toivoin monen muun kanssa, että tapahtuisi vielä ihmeitä. Rauha Miran sielulle ja suunnattoman suuri voimatoivotus hänen rakkailleen ja läheisilleen. Ajatukseni vierailevat päivittäin teidän luonanne.

Pari ilonpilkahdustakin on onneksi tässä sateisessa marraskuussa ollut. Isänpäiväviikonloppuna juhlimme rakasta Isoveikkaa, joka täytti 3 vuotta. Juhlista voisin kirjoitella enemmän omassa postauksessa, kunhan saan kuvat omalle koneelleni miehen kamerasta.

Viime viikonloppuna vietin muutaman naisen kanssa pikkujoulumökkiviikonloppua ja pääsin nopeasti piipahtamaan Tampereen käsityömessuillakin. Se oli kaivattu irtiotto arjesta, jolla taas toivottavasti jaksaa hiukan eteenpäin.

Uusi orkidea

Lähettänyt Ceraci , lauantai 3. marraskuuta 2012 00:05

Tämän päivän kuvaan pääsi uusin orkideani, joka on kyllä komean värinen. Värit nimittäin olivatkin Photo a day -haasteen aiheena.


Nyt omistan yhteensä kolme orkideaa, joista nämä kaksi vanhempaa kasvattelevat juuri kukkavanaa kumpainenkin. Ne on kyllä siitä hassuja, että kukkivat aina yhtä aikaa. En muista kertaakaan, että olisivat olleet eri aikaa kukassa. :D

Photo A Day

Lähettänyt Ceraci , torstai 1. marraskuuta 2012 23:58

Olen kuukauden verran katsellut, kun Maiju on postannut kuvia Photo A Day haasteeseen. Nyt ajattelin uuden kuun kunniaksi ottaa minäkin osaa. Kameraan tulee tartuttua nykyään liian harvoin, joten jos tästä saisi sen kuvausdraivin päälle. Uutta kameraa haikailen edelleen, mutta katsotaan jos sellaisen hommaisi sitten vaikka uuden vuoden jälkeen alennusmyynneistä. Veronpalautusrahat voisi koittaa säästää siihen.

Osallistun siis Fat Mum Slimin November photo a day -haasteenseen, jonka ensimmäisen päivän aiheena on kuvata jotain, joka alkaa c:llä. Celcius tuli ekana mieleen, mutta pihalla oli jo siinä vaiheessa niin pimeä että mittarista ei saa hyvää kuvaa, niin päädyin helppoon ja kuvaan pääsi tulostimen merkki.


Imetyksen ihanuus

Lähettänyt Ceraci , torstai 25. lokakuuta 2012 23:30

Ajattelin muutaman sanasen kertoa tämänkertaisesta imetystaipaleesta tähän mennessä. Piti jo imetysviikolla kirjoittaa, mutta jäi.

Isoveljeä imetin aikanaan reilu 1v2kk, koko ajan hammasta purren ja kivun kyyneleitä nieleskellen. Imetys sattui koko imetystaipaleen ajan ihan mielettömästi, eikä syytä löytynyt. (Silloin hoidettiin sammaksena, tarkisteltiin imuotteita, katsottiin onko liian kireä kielijänne jne.) Loppua kohden hiukan tietty helpotti, kun imetyskerrat vuorokaudessa väheni ja rinnanpäät saivat imetyskertojen välissä hiukan levähtää.

Alku oli molempien kanssa hyvin samanlainen. Kumpikin osasi heti (tai parin päivän sisällä) ottaa melko kelvollisen imuotteen ja kummallakin se on ollut alusta saakka tiukka. Kumpikaan ei viihtynyt kerralla kauaa rinnalla, vaan söi aktiivisesti muutaman minuutin (max. kymmenen minuuttia), jonka jälkeen irrottaa otteen itse. Joskus myös irrottelin minä itse, kun syöminen on selvästi tehty, ettei turhaan rääkkää kipeitä rinnanpäitä. Sairaalassa sain ensimmäisellä kerralla Bebanthenia, jota en voi käyttää koska olen sille yliherkkä. Mies haki apteekista lanoliinia. Toisella kerralla sitä löytyi jo sairaalastakin. Ja alkukuukausina sitä käytettiinkin paljon. Joka imetyksen jälkeen pieni sipaisu. Rintakumiakin tarjottiin ekalla kerralla, mutta se sai kipeytymään kahta kauheammin. Sairaalan kätilöt vakuuttelivat, että menee muutamassa päivässä ohi kunhan rinnanpäät karaistuvat. Eipä mennyt, ei. Kummallakin kerralla pyysin myös imetyksen ohjausta jo osastolla ja sitä sain sen verran, että yksi hoitaja asetti yhden kerran vauvan rinnalle ja kurkkasi että alahuuli on rullalla. Just joo, ei oikein tuntunut riittävältä.

Neuvolassa valittelin useaan otteeseen, että sattuu. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei sen kummemmin noteerannut "pistä lanoliinia" -kommenttia enempää. Nyt toisella kerralla äitiysneuvolan terveydenhoitaja tiesi jo peloistani ja ekalla kerralla tsekattiinkin, että rinnanpäät olivat todellakin verillä. Sain erilaisia vinkkejä, joista sitruuna osoittautui huipputoimivaksi. Sitruunamehua pari kertaa päivässä ja tilanne alkoi korjautua. Kuuden viikon kohtaalla imetys oli kivutonta, jos sitruunaa käytti säännöllisesti. Heti jos piti pari päivää taukoa, alkoi taas sattua. Siitä sitten hiljalleen ollaan päästy tähän tilanteeseen, että viiden kuukauden kohtaalla silloin tällöin tulee araksi, mutta ei se niin kovaa kipua enää ole kuin Isoveikkaa imettäessä tai silloin alkuaikoina, kun piti jotain purra, että sen imemisen kestää.

Samanlaisesta alusta huolimatta nämä kaksi imetystä ovat olleet todella erilaiset. Esikoisen aikaan imetin niinkin pitkään vain sen tähden, että se oli oikeasti kätevämpää kuin puolloilu ja pidin imetyksen hyvät puolet mielessä. Nyt imetän oikein mielelläni, vaikka silloin alussa vannoinkin lopettavani viimeistään puolen vuoden kohtaalla. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että Pikkutytsy on ollut kohta puoli vuotta täysimetyksellä. :) 5kk neuvolassa jo sanoivat, että voisi alkaa maistella kiinteitä, mutta kyllä me taidetaan vielä seuraava pari viikkoakin mennä ihan pelkällä tissin voimalla. Ihan vaan, että päästään siihen tilastojen viiteen prosenttiin. ;) Ja kerta tuo nyt sillä maidolla näyttää ihan hyvin vielä pärjäävän.

Näillä näkymillä imetys taitaa jatkua sinne vuoden paremmalle puolelle, jos kaikki sujuu hyvin. Nyt se tuntuu mukavalta. On kiva istuskella sohvalla ja ruokkia pientä rakasta. Tämä imetys on ollut sellaista, jollaista sen kuvittelin olevan ennen raskauksia. Tytsy nauttii siitä ja itsekin pystyn rentoutumaan ja nauttimaan. On hienoa huomata, että vaikka olin varautunut pulloruokintaan, saimme sittenkin kokea mukavan imetyksen.


Kylläpä tuli eepos, mahtoikohan kukaan edes lukea loppuun saakka. En muuten jaksa olla edelleen kummastelematta tuota tytön tukan määrää. Kuvassa ikää siis vajaa vuorokausi, eli ihan syntymätukka tuo on. :D

Kotiäidin pää pehmenee

Lähettänyt Ceraci 16:36

Nyt ollaan siinä pisteessä, että pää tuntuu melkoisen pehmeältä. Haluaisin nimittäin opiskelemaan. Minä, joka vihaan kaikkea mikä edes hiukkaakaan vaikuttaa koululta. Alasta ei nyt ole varsinaisesti tietoa, mutta jotain mitä jaksaisi sitten työkseenkin jonkun vuoden tehdä ilman burn outteja tai halua lähteä uudestaan koulun penkille.

Aikaisemmin opiskelin viittomakielen tulkiksi, mutta jäi kesken kun jäin äitiyslomallevapaalle. Hiukan olen  miettinyt, että koittaisinko palata samalle alalle (tykkäsin kielestä, tykkäisin varmasti työstäkin, mutta en tykännyt siitä koululaitoksesta). Toistaalta korkeakoulut ei houkuta, joten josko sitten ammattikouluun? Mille alalle sitten? Ompelijaksi? Niitä taitaa olla aika paljon, riittääkö töitä? No entä sitten sähkömieheksi tms.? Mahdetaankohan noilla aloilla järjestää aikuiskoulutusta. Jotenkaan ei hirveästi kiinnosta lähteä teini-ikäisten poikien kanssa istumaan koulunpenkille. Vaikka eihän se olisi kuin pari vuotta, kun lukion paperit ja perusopinnot ovat jo takataskussa.

Tuntuu, että on tässä kolmevuotisen äitiyden aikana kasvettu henkisesti. Se koulu kun tuntuu oikeasti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tai sitten se on vaan nämä päivät, jolloin Isoveikka huutaa ja raivoaa kaikesta poikkipuolisesta ja Pikkutytsy huutaa, kun se isompikin huutaa. Aikaisemmin opiskelu tarkoitti minulle lähinnä vain opiskelijabileissä käymistä. :D Tai sitten se on toi lähestyvä kolmekymmentä, joka on pistänyt miettimään, että mitä tulevaisuudessa. Kotiäiteily ikuisesti ei ole vaihtoehto. Ajatuksena olisi pyrkiä opiskelemaan tai töihin vuoden päästä.


Ja koska kuvattomat postaukset näyttää tylsältä, niin pistetään kuva parin viikon takaiselta pikku reissulta, josta piti tehdä postaus. Ja voi olla, että teen vieläkin kun sain kuvat nyt koneelle. :)

Vaippakaavan säätöä

Lähettänyt Ceraci , maanantai 1. lokakuuta 2012 00:17

Tässä joku päivä (viikkoko siitä mahtaa jo olla, aika menee niin nopeaan) pienentelin Isoveikan vaippakaavan Pikkutytsylle sopivaksi. Vertasin sitä KVY:n vaippakaavaan ja se on isompi kuin M, mutta pienempi kuin L. Eli M-kooksi sitä meinaan kutsua. Musta tuntuu, että noi KVY:n kaavat on pienempiä kuin muut mitä olen tehnyt. S koko jäi siis tekemättä ja testaamatta, kun Pikkutytsy ei niitä ihan pienimpiä vaippoja käyttänytkään montaa viikkoa. Eikä oikeastaan edes ollut silloin tarvetta, kun käytettiin Imse Vimsejä ja harsoja villahousujen kanssa. Nyt tykätään käyttää näitä taskuvaippoja joko pul-kuorella tai villahousujen kanssa. Saa nähdä pitääkö tämä oma kaava kakat vaipan sisäpuolella. Melkein kaikista muista vaipoista ne tulee aina puntista tai selästä läpi. Ja minä sitten inhoan sitä kakan pesua vaatteista, kun se ei lähde irti.


Tässä vaipassa on ulkopuolella oranssia pulia ja peppua vasten tummanruskeaa mikrofleeceä. Tarroina Aplix ja Isoveikan valitsemasta norsunauhasta merkkipätkä.



Coolmaxia tai kuivaliinakangasta pitäisi ostaa, mutta rahatilanne ei nyt justiinsa taida sallia. Jossain vaiheessa teen tilauksen Royal-tuotteelle, kun voitin Lauriidan blogista lahjakortin sinne. Jee! :) Kiitos Katjalle arvonnan järjestämisestä! Eipä olisi voinut tulla paljoa parempaan saumaan. Kyseiseen putiikkiin olenkin lähiaikoina suunnitellut klikkaavani tilausta.

Photoshoppia olen koittanut myöskin opetella (taas) ja tämän sain ihan itse (siis ilman miehen apua) muokattua irti taustastaan. Pidempää pinnaa tähän kuvankäsittelyhommeleihin tarvittaisiin, mulla ei oikein tahdo riittää varsinkaan, kun yksi kiljuu leikkimään lattialle ja toinen huutaa ruokaa vieressä. No ehkä kun silloin tällöin yrittää jotain kikkailla sen kanssa, niin jotain tarttuu tähän raskaus- ja imetysdementian vaivaannuttamaan päähänkin.

Ylimääräinen pipo

Lähettänyt Ceraci , maanantai 24. syyskuuta 2012 15:37

Tuossa kun kylmät ilmat alkoivat, tuli ongelma eteen. Pikkutytsylle ei ole ainommaistakaan hiukan paksumpaa pipoa. Pitipä siis sellaista alkaa tehdä (aikaa siis  muutama hassu tunti ennen viikonlopun viettoon lähtöä). Kaavat pienensin ja hiukan muokkasin näistä edellisten neliöpipojen kaavasta. Lisäsin vielä solmupompulat, niin tuli joku "juju" pipoon. Sitten kankaiden metsästykseen. Löytyi pinkkiä elefanttitrikoota ja paksuhkoa sinistä mikrofleeceä. Ompelu sujui ihmeen hyvin, odottelin jotain suurkatastrofia niin kuin kiireessä yleensä aina. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Tuloksena valmis pipo.

Ylimääräinen.




Mutta... niin kuin aina, ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Pipo oli liian pieni. Olin sitten aika rankasti yliarvioinut kankaan jouston. Eikun uudestaan koko homma. Paitsi että sitten saumuri alkoi kenkkuilemaan. Siitä huolimatta sain sen sitten kuitenkin valmiiksi ennen lähtöä. :D

Sopiva.
Oikein kiva ja lämpöisen oloinen tuli ja on ollut jo kovassa käytössäkin. Pikkutytsyn piposta tuli koko 42cm ja tuo pienempi on n. 38cm. Täällä on siis yksi ylimääräinen pipo ja se olisi lähdössä 12€ hinnalla (sis. pk) uuteen kotiin. Jos kiinnostaa, niin pistä s-postia osoitteeseen ceraci@gmail.com.

Aaltohuivi

Lähettänyt Ceraci , torstai 20. syyskuuta 2012 10:02

Tämä huivi on odottanut iät ja ajat kahden langanpään päättelyä. Sain sen muistaakseni valmiiksi viime kevättalvesta ja nyt se pompsahti tuolta rojunurkkauksesta vastaan, joten otin ja päättelin. Lankoina on jotain akryylivillasekoitusta ja ohkainen mohair-lanka kulkee mukana antamassa pörröyttä. Molemmat langat ostin pari vuotta takaperin Riikan reissulta. Vyötteet ovat hukkuneet aikoja sitten.


Huivista tuli melko leveä ja paksu. Eilen testailin sitä, mutta mulla ei oikein ole takkia jonka kanssa se sopisi. Hartiahuivina kyllä menisi. Leveys kun on 25cm, enkä ole vielä sitä mitenkään pingottanut tai muotoillut.

Jos joku nyt huomaa haluavansa tämän huivin, niin voin siitä sopuhintaan luopua. Täällä se ei pääse kovin ahkeraan käyttöön, sille olisi varmasti jossain parempi koti. :) Halukas adoptoija huutakoon kommenttilootaan hep, tai pistäköön postia osoitteeseen ceraci@gmail.com. :)

Herkkupäivä

Lähettänyt Ceraci , sunnuntai 9. syyskuuta 2012 00:53

Tänään oli koko perhe koko päivän kotona ja pidettiin oikein herkuttelupäivä. Päivällä ruoaksi tehtiin poron käristystä (tädin pohjoisesta tuomaa poronlihaa jäi pakkaseen vielä yhden käristyksen verran) ja iltateelle leivottiin isoveikan kanssa porkkanakakkua Cittarin viikkolehden ohjeella. Muuten noudatettiin, mutta päälle pistettiin ihan tavallista tuorejuustoa mangon makuisen sijaan ja jätettiin hedelmät pois.


Oli oikein herkullista ja kuohkeaa. Ja luultaavasti tämäkin, niin kuin porkkanakakut yleensä, paranee vanhetessaan. Mausteet ehtii imeytyä paremmin, tässä ne eivät vielä tänä iltana kovin voimakkaasti maistuneet.

Kiva välillä hiukan panostaa ruoan tekemiseen ja leipomiseen. Viime aikoina on melkein menty siitä mistä aita on matalin, eineksiä kuitenkin välttäen. Yleensä ruoka on vain tyyliin kanat-pannuun-riisi-kiehumaan. Harvemmin jaksaa mitään kastikkeita tehdä (jos ei lasketa kanojen sekaan kaadettavaa ruokakermaa). Yleisin ruoka mitä meillä syödään on varmaan justiinsa toi kanakastike tai kanawokki. Hiukan alkaisi kaipaamaan vaihtelua, mutta kun olen huono keksimään mitään perusruokia. Jauheliha olisi helppo ja siitä olisi moneksi, mutta kun en itse siitä niin välitä, niin harvemmin tulee tehtyä. Ja mitään nakkikastikettakaan en viitsisi vääntää, kun ne nakitkaan eivät ihan paras vaihtoehto ole. Jos on ehdottaa jotain suhteellisen terveellistä, edullista ja helppoa (pystyy kokkaamaan vauva käsivarrella, uhmis nilkassa kiinni) arkiruokaa, niin kertokaa ihmeessä. Vaihtelu on tervetullutta!

Sienipiirakka

Lähettänyt Ceraci , perjantai 7. syyskuuta 2012 00:43

Eilen käytiin lasten ja mun tätini kanssa sienessä. Jotakin löytyikin ja tänään aamulla sitten niitä puhdistin ja paistoin. Päivällä tehtiin niistä sienipiirakka. Ohjetta pohjaan katsoin maku.fi:stä ja sovelsin sitä sitten itselleni.

Näistä lähdettiin. Suppilovahveroa, mustaa torvisientä ja
vaaleata orakasta.
Helppo sekasienipiirakka:

Pohja:
3½dl vehnäjauhoja
75g voita
1 muna
2rkl vettä

Täyte:
Reilu litra sekalaisia sieniä
2 sipulia
1 punasipuli
timjamia
persiljaa
2dl ruokakermaa
3 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
valkopippuria

1. Nypi rasva ja vehnäjauhot sekaisin, lisää muna ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi ja painele vuokaan. Nosta jääkaappiin odottamaan täytteen valmistusta.

2. Paista (hienonnettuja )sieniä, kunnes vesi on haihtunut kokonaan pois. Lisää pikkukökö rasvaa ja jatka hiukan aikaa paistamista. Kuullota sipulit. Sekoita sienet ja sipuli, sekä loput täytteen aineksista yhteen ja mausta yrteillä ja mausteilla (oman maun mukaan tietty, mittoja en voi antaa, kun en harrasta mittaamista :D). Kaada seos piirakkavuokaan.

3. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna hiukan aikaa jäähtyä ja nauti.

Lopputulos. Hyvää oli, persiljaa olisi saanut olla enemmän.
Söin päivällä viipaleen ja nyt illalla uudelleen lämmitettynä toisen. Oli muuten paremman makuista, kun oli saanut hiukan aikaa seisoa. Päivällä tuntui suolaiselta, mutta nyt oli maku tasoittunut. Parempi olisi tullut, jos ei olisi ollut suppilovahveroita mukana. Kanttarellista olisi tullut ehdottoman herkullista, mutta niitä en raaskinut pistää piirakkaan vaan söin sellaisenaan. :D Tämä piirakka kaipasi muuten jotain punaista. Tomaatti tai paprika olisi tehnyt terää ja antanut hiukan kauniimman ulkonäönkin. Mutta kun ei jääkaapista löytynyt ja pihamaalla ei tomaatit oikein ole kypsyneet.

Ainiin, ja vielä piti hehkuttaa ja kiittää ystävääni, joka saapui sienipiirakkaa maistelemaan vielä iltasella. Sain samalla ripustettua vaipat kuivumaan ilman tissitakiaista käsivarrella ja uhmaikäistä nilkassa. Nukkumaanmenokin sujui poikkeuksellisen "helposti". Kiitos S! :)

Auringonlasku

Lähettänyt Ceraci , torstai 6. syyskuuta 2012 00:38




Ulkoilutin kameraa. Koko taivas oli kauniin värinen.

Eka valmis kyjy

Lähettänyt Ceraci 00:08

Jos vaikka aloittaisin Kyjyjen raportoinnin. Jokunen on jo valmiina, mutta mitään en ole tähän mennessä saanut kuvattua tai raportoitua. Tämä kyjy valmistui jo heinäkuussa ja ollutkin käytössä vaikka valmistuessaan oli vähän iso.

Kyjy #1 - vauvan myssy




Lanka: Rowan Bamboo tape
Koukku: 5mm
Menekki: 60g
Ohje: omasta päästä
Valmis: 14.7.


Tätä purettiin ja tehtiin vaikka kuinka pitkään. Ei meinannut tulla millään sopivan kokoista. No, isoksi se silti jäi ja oli aika vähällä käytöllä kesällä. Nyt ei enää tarvitakaan, kun on jo niin viileä, niin muut pipot ovat päässeet käyttöön.

Pikkusiskolla ikää 3,5kk. Nopeasti
nuo kasvaa.

Kukkavaippa

Lähettänyt Ceraci , tiistai 21. elokuuta 2012 12:07

Pikkutytsylle alkaa Imse Vimsen flanellettet olla pieniä, joten vaippoja pitäisi tehtailla. Imuja on yllinkyllin, kun isoveli on päässyt kesän aikana eroon vaipoista, joten taskuja pitäisi ommella. Omaa kaavaani en ole vielä saanut aikaiseksi pienentää M-kokoon, joten tein nyt sitten KVY:n kaavalla tämän. Ulkopinta retrokukka-pulia ruskeana ja sisällä ruskeata mikrofleeceä.



Toiseen vaippaan leikkelin samalla kankaat, mutta se on vielä ompelematta, kun pitäisi vaihtaa koneeseen langat. Ei saanut siis ommeltua samalla.

Teltaton kesä

Lähettänyt Ceraci 01:15

On muuten ensimmäinen kesä sitten niin pitkään aikaan kuin tästä ihan äkkiä muistan, kun en ole yöpynyt ainommaistakaan yötä teltassa. Kuume on kovana päästä vaellukselle (ja Peltsin Lappi tänään televisiossa ei auttanut yhtään), mutta auttamatta se jää kyllä väliin tältä kesältä, on tuo pikkuneiti sen verran tissitakiainen. Yhtään yötä ei olla vielä erossa oltu, mutta syksymmällä meinattiin kuitenkin, että jos pääsisin edes viikonloppureissulle tuohon Kurjenrahkaan/Kuhankuonolle, kun välimatka ei ole kuin kymmenisen kilometriä.

Telttapaikka Lemmenjoen Kultahaminassa, kesä 2009.
Ensi viikonloppunakin ollaan menossa koko perheen kanssa mökkeilemään kaverin mökille. Makuupaikkojen puutteen vuoksi tarjouduin heti majailemaan teltassa, mutta sitten muistui mieleen pienimmäinen. Ei tuota varmaan viitsi telttaan ottaa yöksi, kun ilmatkaan eivät vaikuta kovin suotuisilta. Isoveli puolestaan on jo nukkunut (elämänsä ensimmäiset) kaksi yötä teltassa, kun oltiin lippukuntamme kesäleirillä (sielläkin siis minä ja pikkuneiti nukuttiin sisätiloissa).

No, ensi kesä on uusi kesä. Ja jos vaikka ensi kesänä toteutuisi se viime kesäksi suunniteltu Kaldoaivin reissu. Toivossa on hyvä elää.

Syöksyvirtauksen tuhoja korjaamassa, Helvetinjärvi 2010.

Kyjyilyä

Lähettänyt Ceraci , tiistai 31. heinäkuuta 2012 09:42

Ilmoittauduin kesäkuussa kyjyilemään ajatuksena, että kyllähän minä neulomaan ja virkkaamaan kerkeän, kun vauva nukkuu. Juu, ei se sitten nukukkaan päivisin. No, on tässä jotain aloiteltu ja jatkettu hiukan pidemmällekin jo, joskaan ihan ei taida olla kahtakymmentä aloitusta vielä valmiina.

1. Myssy vauvalle (aloitettu 24.6./ valmis 14.7.)
2. Tumput
3. Pipo
4. Pitkälahkeiset villavaippahousut (aloitettu)
5. Lyhytlahkeiset villavaippahousut
6. Pipo, sukat ja tumput vauvalle (aloitettu 21.7.)
7. Junasukat
8. Villasukat
9. Baktus
10. Villatakki vauvalle
11. Villavaippahousut
12. Villavaippahousut
13. Virkattu matto
14. Virkattuja koreja
15. Virkattuja pannulappuja + kori (aloitettu 27.7.)
16. Angrybirds pehmoja pojulle
17. Liinailutossut (aloitettu)
18. Tiskirättejä 3kpl (1 valmis)
19. Vierastossut
20.Matonkude-kassi (aloitettu 31.7.)

Mahtoikohan mulla olla vielä muita aloituksia tekeillä. Hatara pää, ei voi muistaa. Päivittelen tuota listaa sitten jos muistan. :D Ihan ei ole vielä lista kiveenhakattu, kun aloituksia tosiaan puuttuu vielä aika paljon. Listan ulkopuolellakin on sitten vielä keskeneräisiä töitä, joita olisi tarkoitus saada valmiiksi. Ja kaiken lisäksi innostuin vielä uudestaan kehräämisestäkin ja kaivoin värttinän esiin. Sillekin joutuu aikaa uhraamaan. Pistetäänpä siis etsintäkuulutus parista ylimääräisestä käsityötunnista vuorokauteen. Mistä niitä saa?

Polvihousut pojalle

Lähettänyt Ceraci , torstai 26. heinäkuuta 2012 11:09

Paljon on jäänyt bloggaamatta, vaikka valmista on tullutkin. Jo ennen tytön syntymää sain juttuja valmiiksi ja jotain olen sen jälkeenkin pystynyt tekemään. Pari viikkoa sitten valmistui Isoveljelle polvihousut OB:n Saimi-kaavalla, lyhennetyillä lahkeilla.



Ja sovituskuvakin saatiin, kun Isoveikka tykkää olla nykyään kameran molemmilla puolilla. Koko on 116cm, joten menee hyvin ensi kesänäkin. Nyt on hiukan lörpöt vyötäröltä vielä, kun poju on tuollainen kuikelo.


Pikkusiskolle en ole vielä oikeastaan vaatteita päässyt ompelemaan, kun kaikki kankaat ovat kovin poikamaisia. Siksipä kävin ostamassa pinkkiä norsutrikoota ja siihen sopivaa resoria, josko siitä keksisi jotain kivaa myös tytölle. :)

Päiväunipuuhaa

Lähettänyt Ceraci , torstai 21. kesäkuuta 2012 19:43

Eilen Pikkusiskon päikkäreitten aikaan pääsin pitkästä aikaa ompelemaan. (Isoveli on siis mummolassa lomailemassa.) Kuukauden tauko tässä olikin, ennen synnytystä istuin ahkerasti ompelukoneen edessä, kun oli mies kotona ja pystyi touhuamaan Isoveljen kanssa. Synnytyksen jälkeen en olekaan mitään vielä ommellut. Kahden lapsen kanssa on virkkaus sujunut paremmin, ei ole Isoveikka ompelukoneella työntämässä sormea neulan alle ja vauva sylissä voi virkata paremmin kuin neuloa, virkkuukoukku ei ole niin terävä.

Tarpeeseen surautin nopeasti ohkaisen peiton Pikkusiskolle vaunuihin tai kaukaloon käytettäväksi. Nyt kun on ollut sellaiset hassut lämpötilat, että isompi/paksumpi peitto on mielestäni liikaa, mutta ilman peittoakaan ei ole hyvä.


Koko oli muistaakseni (mittasin sen eilen, mun muisti ei ole niin pitkä) 45x68cm. Toinen puoli on tummanruskeaa paksuhkoa fleeceä, toinen on ison tyynyliinan toinen puolisko, joka on pelastettu roskistuomiolta. Nyt kun aloin noita kuvia kattella, niin olisihan sitä voinut vaikka silittää tuon ennen kuvan ottamista. No, ei aina jaksa. :D

Rikkaruohotarha

Lähettänyt Ceraci , maanantai 18. kesäkuuta 2012 18:15

Tytön syntymän jälkeen olen voinnin mukaan laitellut puutarhaa pojun, miehen, äidin ja hänen miehensä avustuksella. Kasvimaa myllättiin ja rakennettiin parit kasvatuslaatikot. Laatikoihin istutin porkkanaa, erilaisia sipuleita, persiljaa, tilliä, purjoa ja salaateita. Perunaa olisi myös tarkoitus pistää vielä tuohon itse kasvimaahan, ei vaan ole kerinnyt/saanut vielä aikaiseksi. Nyt vaan odotellaan, että sieltä lähtisi jotain kasvamaan kunnolla. Rucola ja idänsalaattisekoitus on jo noussut pinnalle. Samoin ovat purjot ja sipulit lähteneet kasvamaan. Porkkana antaa odotuttaa itseään kuten myös herneet, jotka ovat istutettu tuohon kasvimaan reunaan.


Sen sijaan rikkaruohot ovat kyllä nostaneet jo sirkkalehtensä ja hiukan muutakin mullan pinnalle. Niitä kun en kaipaa sitten pätkääkään ja noihin kasvatuslaatikkoihin laitetussa mullassa niitä näyttää olevan oikein riittämiin. Tiedän mitä teen tänä kesänä, nypin koko armaan kesän rikkaruohoja. Viime kesänä kasvimaa pääsi rehottamaan aivan liikaa, kun oltiin toista viikkoa pois kotoa. Sen jälkeen oli järkyttävä homma saada rikkaruohoja ruokottua pois sieltä. Tänä kesänä uutta yritystä vaan peliin.

Muustakin puutarhasta voisi hiukan ottaa kuvia, kunhan tulisi nätti päivä.

Viikonloppuna muuten vietettiin tytön nimiäisiä. Siitä tulee lisää juttua, kun saan kuvat miehen kamerasta omalle koneelleni.

Äitienpäivälahja

Lähettänyt Ceraci , torstai 17. toukokuuta 2012 22:13

Äitienpäivästä on jo muutama päivä aikaa, mutta ymmärtänette, jos en heti ole päässyt kertomaan omasta lahjastani.

Lahjaksi sain nimittäin maailman kauneimmat varpaat...


Ja maailman suloisimmat sormet...


Varpaitten ja sormien mukana seurasi tällainen paketti...


Pieni tyttäremme syntyi siis äitienpäivän iltana täysin terveenä ja hyvinvoivana. Painoa hänellä oli 4150g ja pituutta 54cm.

Synnytyskin sujui nopeasti (sairaalassa kerettiin olla tunti ja 45m minuuttia ennen kuin oli tyttö maailmassa) ja oma vointi on ollut paljon parempi kuin edellisen turhan rankan synnytyksen jälkeen.

Tiistai-iltana lähdimme jo sairaalasta kotiin, koska siellä oli kovin ruuhkaista toisen lapsivuodeosaston remontin takia. Ja kyllä täällä kotona on saanut paremmin yönsä nukkuakin, vaikka tämä vauveli on hiukan kukkuvaista sorttia nimenomaan yöaikaan. Aivan kuten maha-aikanansakin jo.

Nyt se on taas sitten opettelua vauva-arkeen. Niko on mummolassa vielä viikonlopun ja tulee varmaan sitten kotiin. Katsomassa jo toki kävivät, ja isoveli hali ja pusi kovasti pikkusiskoa. Ihanaa! Mä taidan olla hiukan hormonihuuruissani vielä, kun tuntuu kaikki näihin lapsiin liittyvät asiat vetistelyttävän. *snif*

Vielä täällä

Lähettänyt Ceraci , maanantai 30. huhtikuuta 2012 00:45

Nyt näköjään tulee vain näitä raskaus-aiheisia bloggauksia. Mikään muu ei taida oikein sopia ajatuksiin, kuin maha ja sen ympäristö. Raskausviikkoja on kasassa 38+2 ja kyllä sitä pikkuhiljaa ollaan synnytystä kohti menossa. Supistukset ovat tiukkoja, joskin kivuttomia. Sairaalakassiakin pakkailin tänään, jos pitää lentämällä lähteä sairaalaan. Pojun hoitopaikkoja on soiteltu ja soviteltu, ja näillä näkymin päähoitopaikka on mummolassa, varahoitopaikka mummulassa ja varanvara (sekä sellainen, jos joudutaan tosi kiireellä lähtemään) on miehen veljen ja avokin luona, koska asuvat aivan sairaalan vieressä.

Unirytmi mulla on ihan sekaisin. Millään ei saa nukahdettua ja sitten kun saa, niin tunnin päästä on taas vessahätä. Ja kun meillä joutuu menemään vessaan alakertaan, niin se ei ole sitten yhtään kivaa. Lisäksi makuuhuoneessa alkaa olla kuuma, kun on ilmat lämmenneet. Ei saa senkään takia nukuttua. Maha hytkyy ja heiluu aina silloin kun haluaisi nukkua. Hupaisa sitä on katsella ja tunnustella, mutta ei se unikaan enää näin lähellä synnytystä olisi pahitteeksi. Kaiken lisäksi poju sitten otti ja päätti herätä tänään puoli kuuden jälkeen (kun olin itse saanut unta kolmen aikoihin). Onneksi kuitenkin parin tunnin päästä nukahti vielä uudelleen, niin nukuttiin sitten yhdessä koko perhe vielä pari tuntia aamulla.

Huomenna onkin jo vapun aatto. Lähdetään näillä näkymillä mökille tekemään kevätsiivousta. Josko se saisi aikaiseksi jotain mahan kivutonta kovettumista parempaa (tai pahempaa, miten senkin nyt ottaa). Tiistaina ei tarvitsisi kyllä vielä syntyä, kun ollaan kutsuttu kavereita tähän meille viettämään vappupiknikkiä. Meinattiin grillikausi korkata ja tehdä hyvää ruokaa. Minäkin ajattelin paistaa munkkeja elämäni ensimmäisen kerran ihan itse. Olen joskus jonkun kanssa kyllä paistanut, mutta nyt tekisin itse kaiken alusta saakka. Jännää. :D

Nyt pitäisi kuitenkin mennä kokeilemaan, että tulisiko se uni sieltä. Jos vähän enemmän saisi nukkua kuin viime yönä. Toivossa on hyvä elää.

Viittä vaille valmis...

Lähettänyt Ceraci , tiistai 17. huhtikuuta 2012 23:35

...siis synnyttämään. Tänään on rv 36+3 ja viikon verran on tullut kipeämpiä supistuksia. Kovin harvakseltaan ja yksittäisiä, ainoastaan pari kertaa on tullut muutama peräkkäin. Mutta kai se silti sitä tietää, että kohtu alkaa valmistautua tulevaan. Toivon mukaan tapahtua alkaa ennen laskettua aikaa, sillä olo on todella tukala ja jaksaminen on (jos vaan mahdollista) miinusmerkkisillä lukemilla.

Mies on ollut useampaa päivää putkeen poissa kotoa, joten ollaan pojun kanssa täällä kahdestaan. Koira on sentään ollut hoidossa äitini luona, joten ei ole tarvinnut sitä lenkitellä. Pojun päälle pukkaava (tai oikeastaan jo päällä oleva) uhma yhdistettynä omaan liikuntakyvyttömyyteeni suurilla vauhdeilla tai nopeilla lähdöillä ei ole hyvä yhdistelmä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita nähdään jatkuvaan, varsinkin keittiössä, kun keittiöjakkaralle on kiva kiivetä ja ottaa yläkaapeista kaikenlaista tavaraa. No, mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut *koputtaa puuta* ja toivottavasti siltä vältytäänkin. Toi onneksi osaa yleensä laskeutua jaloilleen kuin kissat ja pikkukolhut unohtuvat nopeasti.

Nyt on jo kerran viikossa neuvola-ajat. Tällä viikolla on lääkärineuvola ja viime viikolla oma neuvolatäti käski hiukan kysellä lääkäriltä, että olisiko syytä syynätä vauvan kokoa hiukan tarkemmin ja mahdollisesti keskustella käynnistyksestä ennen laskettua aikaa. Syynä siis se, että aikaisempi oli viisikiloinen syntyessään kahdeksan päivää lasketun ajan jälkeen. Millään ei houkuttelisi kokeilla toisen sellaisen synnyttämistä. Terveydenhoitajan käsiin kuulemma tuntui tämäkin vauva aika isolta ja kyllä sen tunnen itsekin. Maha tuntuu olevan isompi jo nyt kuin monella juuri ennen synnytystä. Vaikka eihän niitä koskaan voi ihan niin vain keskenään verrata.

Mahakuvia ei muuten ole tästä vieläkään. Pitääkin varmaan ottaa vaikka torstaina kun mies on kotona. Meillä ei ole yhtään ainommaista peiliä, jonka kautta voisi itsestään kuvia ottaa. Pitäisköhän sellainenkin joskus hankkia. :D

Porkkanahousut

Lähettänyt Ceraci , sunnuntai 18. maaliskuuta 2012 15:47

Nämä ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina, mutta laiskana en ole saanut kuvattua. Nyt nappasin kuvan, kun tyhjensin tuon kuvausalustan (siis hoitopöydän, joka on yleisenä rojuvarastona). Ihanan pikkuiset villapöksyt odottelemaan vauvaa. Toivottavasti ei tullut liian pienet, mulla kun ei ole minkäänlaista käsitystä, että minkä kokoiset villahousut pitää olla ihan pikkuisella, nIkolla alettiin käyttää vasta vähän ennen 6kk ikää kestovaippoja säännöllisemmin ja siltä ajalta on ensimmäiset villahousutkin. Nimensä nämä saivat tietenkin porkkanan väreistä. :)


Ohje: oma, koko XS/S
Lanka: vihreä on Reggae merinoa ja oranssi 
kaksinkertaisena neulottua virolaista hahtuvaa
Puikot: Resorit 3,5mm ja hahtuva 4mm
Menekki: merino 25g ja hahtuva 20g

Laskettuun aikaan on kahdeksan viikkoa jäljellä, vielä kerkisi tehdä parit pikkuvillapöksyt. Varsinkin kun tuota kivan ohkaista virolaista hahtuvaa on nyt monta kiekkoa varastossa. :)

Shoppailupäivä

Lähettänyt Ceraci , lauantai 17. maaliskuuta 2012 22:53

Pojat on taas mummulassa ja äiti jäi kotiin koiran kanssa flunssailemaan. Mahtaako olla viimeinen oma viikonloppu ennen vauvan syntymää? Kaveria koitin itselleni viikonlopuksi löytää, mutta kaikki olivat jossain muualla, joten päätin lähteä tänään hiukan kaupoilla käymään itsekseni.

Kyllä on shoppailukunto mennyt alhaiseksi, kun neljän tunnin kaupoissa pyörimisen jälkeen teki mieli pyörtyä Prisman käytävälle. Onneksi oli vesipullo kassissa, niin sai ottaa siitä sentään huikat ettei ihan siihen paikkaan lysähtänyt. Ei taida olla tämä 33. viikolla raskaana oleminen enää ihan niin kevyttä, kuin vielä kymmenen viikkoa sitten. Tai no, ei sillä että se silloinkaan kevyttä olisi ollut, mutta kyllä elämä oli helpompaa ilman jättimäistä mahaa tai jatkuvaa heikotusta. Josta muuten tuli mieleen, että tästä mahasta ei olla otettu ainommaistakaan mahakuvaa. Pitänee se korjata jossain vaiheessa...

Sitten niihin ostoksiin. Ekaksi kävin Kontissa, kun siellä oli lasten lauantai ja kaikki lasten vaatteet olivat -50%. Sieltä tarttui mukaan kaksi kevyttoppista vauvalle. Me kun päätettiin, että ei oteta äitiyspakkausta tälle toiselle ja Nikon pakkauksessa oli vain se merinovillahaalari. Ostin sitten kaksi eri kokoista, kummassakaan ei kokolappua ollut, mutta arvioisin, että olisivat olleet jotain 68cm ja 80cm. Yhteensä maksoivat 3,5€. Lisäksi mukaan tarttui vielä vaippaomepluita varten yksi punakukallinen käsipyyhe hintaan 1€.

Lastenkirppari Pikku Siilistä löytyi vauvalle punainen lyhythihainen body ja värikkäät joustofroteiset potkuhousut yhteensä 2€. Itselleni pitkähihaisen trikoomammapaidan, jossa teksti I'm coming ja numero 9 jalanjäljistä. Tästä pyydettiin kahdeksaa euroa, mutta loosissa oli -50% lappu. Ilman sitä se olisi sinne jäänyt, mutta 4€ suostuin paidasta maksamaan. Varsinkin, kun alkaa olla pula tarpeeksi pitkistä paidoista. :D


Kuvassa olevat lankakerät eivät ole kirpparilta, vaan löysin tänä aamuna netistä uuden lankakaupan ja päätin poiketa siellä. Nukkeri on Raisiossa ja maahantuo B.B.B Filatin lankoja. Myymälästä tarttui mukaan kyseisen merkin mohairlankaa, Titan Woolin villasekoitelankaa ja vyyhti Kiertin hamppu-puuvilla kierrätyslankaa (joka päätyy räteiksi).

Jättirätissä ja Myllyssäkin kävin vielä, mutta niitä ostoksia ei tullut kuvattua. Kangasvarastoon päätyi luonnonvalkoista puuvillakangasta, mustaa interlocktrikoota ja mustaa resoria. Myllystä löysin itselleni mammahousut akuuttiin housupulaan ja pari kansiota, muovitaskuja ja välilehtiä kansioihin, että saa ohjeet ja kaavat taas hiukan loogisempaan järjestykseen. Prismasta kävin vielä hakemassa iltapalaa. ;)


Että sellainen ostospäivä. Taitaa olla tämäkin viimeinen laatuaan ennen vauvan syntymää. Koko illan on maha ja jalat kolottaneet niin, ettei tätä kovin usein jaksa. Eikä kyllä kukkarokaan kestä. Vaikka eipä näitä ole pitkään aikaan ollutkaan. Ihan mukavaa vaihtelua siis. :)

Haaveet kaatuu...

Lähettänyt Ceraci , perjantai 16. maaliskuuta 2012 21:41

...tai siltä se ainakin taas tuntuu. On menossa taas raskaampi kausi, mihin se valoisuus ja positiivisuus hävisi, joka oli vallalla vielä joku viikko sitten?

Eilen illalla olin hakemassa opiskelupaikkaa. Minullahan ei ole minkäänlaista ammattitutkintoa eikä hirveästi työkokemustakaan muualta kuin lyhkäisistä kesätyöpätkistä. Olin ihan innoissani, että keksin vihdoin mitä hakea ja koulutuspaikkakin olisi täällä Turussa, jossa ollaan nyt lähitulevaisuus ajateltu vielä viettää. Kunnes... Hakupalvelu ilmoitti, että en voi hakea paikkaa, koska minulla on lukion päättötodistus ja ylioppilastutkinto. Paikka olisi toisen asteen koulutuksessa, johon kaikki aloituspaikat olivat varattu peruskoulusta tuleville. Voi ketunketunkettu! Ja koska olin niinkin aikaisin liikenteessä, että hakuaika päättyi tänään, en enää kerinnyt selvitellä, että voisinko hakea erillishaussa (vai mikä se termi nyt sitten ikinä olikaan). No, en sitä nyt tietenkään syksyllä olisikaan voinut aloittaa, kun mammaloma on vielä kesken. Jos koittaisi ensi keväänä olla hiukan enemmän ajoissa tämän asian kanssa ja kysellä etukäteen asioita ja mahdollisuuksia.

On ihan kauheaa, kun ei tiedä mitä sitä isona tekisi. Viittomakielen tulkin koulutus minulta jäi kesken. Tuntui, että ei ole oma ala. Hirveästi tykkään viittomakielestä ja tykkäisin varmasti käännöshommista, mutta ei minusta tulkiksi taida olla. Ahdistavaa, kun ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmaa.

P.S. Ja ei, se flunssa ei ole vieläkään hävinnyt mihinkään. Nenä on edelleen tukossa, iltaisin ja yöllä yskittää eikä tämä yleiskuntokaan ihan parhaimmasta päästä ole. Niko taitaa olla tukkoista nenää lukuunottamatta jo voiton puolella ja mies ei ole sairastanutkaan. Mistä nyt johtuu, että mulla on tämä näin pitkään?

Voihan vitosen virkkuukoukku

Lähettänyt Ceraci , keskiviikko 7. maaliskuuta 2012 00:23

Parin myssyn virkkausprojekti on meneillään ja varta varten ostin viime viikolla Novitan pirteän värikkään virkkuukoukkusarjan. Vitosta käytin myssyn tekoon tähän päivään saakka. Sitten laskin työn hetkeksi sohvalle, jonka aikana Niko tuli ja kiipesi syliin. Virkkuukoukku ei voinut mitään 19 kilon ylivoimaiselle painolle, vaan antoi nätisti myöten.


Nyt on paikkauksena pikaliimaa, pätkä leipäpussinsulkijaa ja maalarinteippiä. Kyllä sillä tämän päivää on virkannut aina hiukan matkaa, mutta taitaa olla uuden hankita edessä huomenna, että saa myssyprojektin loppuun.



P.S. Ei ota flunssa laantuakseen, yskä on pahentunut ja koko päivän on supistellut vähän turhan kipeästi sen takia. Poskiontelot ovat myöskin tuntuneet hiukan kipeiltä. Niko on onneksi parempaan päin jo, nokka ei vuoda enää niin paljoa. Eikä sitä silmätulehdusta muuten sitten tullut. Silmät kyllä rähmivät, mutta eivät ole lääkärin mukaan tulehtuneet.

Joko saa valittaa?

Lähettänyt Ceraci , perjantai 2. maaliskuuta 2012 07:43

Alkaa kyllästyttämään nyt tämä talviflunssa. Itse olin pari viikkoa kamalassa räkätaudissa. Siitä kun selvittiin, sairastui vähän ajan päästä (eli siis viime viikonloppuna) Isoveikka. Koko viikko on mennyt räkää pyyhkiessä nenästä, naamasta, käsistä, vaatteista, sohvasta, tietokoneen näppäimistöltä jne. Nyt sitten alkoi pojan silmät rähmiä eilen illalla. Soitto siis lääkäriin, kunhan ajanvaraus vaan kohta aukeaa.

Ei siinä mitään, jaksaisin kyllä poikaa hoitaa, jos itse on terveenä. Tai päin vastoin, siis itse jaksaa olla kipeänä, jos poika ei sairasta. Mutta nyt näyttää siltä, että tämä flunssa iskee takaisin. Nenä on taas tukossa, kurkku kipeä ja yöllä alkoi yskittämään niin, ettei viiden jälkeen ole enää sitten nukuttukaan. Tulin suosiolla alakertaan, että pojat saisivat edes nukkua. Kamomillateetä nassuun ja toivomus, että menisi ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, saa pikkuhiljaa nimittäin jo riittää tämä flunssailu.

Tallinnan tuliaisia

Lähettänyt Ceraci , tiistai 28. helmikuuta 2012 00:25

Käväisin pienen porukan kanssa Tallinnassa toissa viikonloppuna ja sieltähän tietty tarttui kaikenlaista mukaan. :D Käytiin kaverin kanssa ekan kerran Karnaluksissa ja sieltä aukeni meidän taivas. Useampi tunti siellä meni kierrellessä ja katsellessa (en edes kehtaa sanoa kuinka monta) ja ihan kivasti tehtiin ostoksiakin. Samassa talossa olevassa Abakhan Fabricsissa käytiin myös pikainen kierros. Sieltä ei kylläkään enää ostettu niin paljoa, kun mukana olleen pikkurinkan tilavuus tuli vastaan. Näiden jälkeen käveltiin vanhaan kaupunkiin ja kävin vielä ostamassa Pronksi Lõngapoodista hahtuvaa. Jollerissa kävin viime kerralla, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa, kun piti kiiruhtaa käymään Rocca al Maressa.

Tässä reissun käsityöostossaldoa kuvan muodossa.


Ja listana:
  • leikkuualusta
  • hahtuvaa viidessä eri värissä (oranssi puuttuu kuvasta, kun pääsi jo puikoille)
  • kankaita (ruskea mikrofleece, perhostrikoo, oranssi sifonki tms.)
  • Rowan Bamboo Tape -lankaa kymmenen kerää eri väreissä
  • puuvilla-pellava -lankaa kolme kerää
  • bambu-merino -lankaa neljä kerää
  • vetoketjuja (monta)
  • hakasia
  • nimikointinauhaa
  • pikkuneppejä
  • kaksi neulenukkea
  • kahdet pyöröpuikot
  • ankkanappeja
  • pitkulaisia puisia nappeja (puuttuu kuvasta, kun Niko löysi jo ne)
Toi iso leikkuualusta oli kyllä ihan nappilöytö. Sellaista olen katsellut jo jonkun aikaa itselleni, mutta tarjonta on ollut hiukan nihkeätä kokojen puolesta tai vastaavasti aivan liian kallista. Toi 90x60cm alusta oli Karnaluksissa vähän reilu 30e. Sopuhintainen kauppa mielestäni.

Rocca al Maressa käytiin syömässä ja pikaisesti vaateostoksilla ennen kuin piti kiiruhtaa takaisin satamaan. New Yorkerista löysin itselleni vielä pari paitaa ja miehelle pari paitaa.




P.S. Sain hameen valmiiksi viime viikonlopun häihin, mutta ei sitten tajuttu juhlissa ottaa ilmeisesti ainuttakaan kuvaa. Pitää vissiin kuvata se erikseen tässä joku päivä.

Kuuskymmpiskortti

Lähettänyt Ceraci , tiistai 21. helmikuuta 2012 00:33

Sunnuntaina käytiin mamman siskon kuusikymppiskahveella ja piti siinä sitä ennen vääntää pikainen kortti. Mussinsin (siis tarkoittaa meillä muffinsia/cupcakea Nikon kielellä :D) kuva oli valmiina leikattuna ja väritettynä, joten nappasin sen laatikosta ja etsin siihen sopivaa muuta sälää. Kukka löytyi ja korttipohjaan leimasin vielä Onnea-tekstin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut. Tai no, kerkesi mies tekemään sillä aikaa lumityöt pihalla. :D


Ensi viikonlopun juhlahametta ompelin tänään. Yläosan sain valmiiksi. Yllättävän hyvin se onnistuikin, vaikka yhden isomman kämmin tein ja jouduin sivusaumoja purkamaan. Huomenna sitten leikkaan helman, kun en alkanut mustaa kangasta leikkaamaan pimeällä liian hämärässä huoneessa. Se vaatii päivänvalon. Niinkuin vaatisi ompeleminenkin, kun saumurissa ei ole lamppua. Onneksi retkeilykamoista löytyy otsalamppu. ;)

Lahjasukat

Lähettänyt Ceraci , perjantai 17. helmikuuta 2012 00:31

Veljelle piti tehdä jo vuosi sitten sukat ja silloin ne kyllä oikeastaan on aloitettukin. Tuossa joulun jälkeen sain ne vihdoin valmiiksi. Mulla on paha tapa tehdä ensin toinen nopeasti, sitten toisesta pikkupätkä vartta, jonka jälkeen se loppusukka jää lojumaan kun inspis loppuu. Ja sitten kyllä loppui talvikin. Nyt löysin nämäkin tuolta keskeneräisten töitten kopasta ja tein sitten valmiiksi. Veli saapui niitä noutamaan, kun viime viikonloppuna kävi kahveella, niin päättelin siinä sitten nopeasti langanpäät, jotta saa ne mukaansa.


Lankana oli seiskaveikkaa, menekkiä en muistanut punnita. Ohje on ihan omasta päästä ja yllättävän sopivat näistä tulivat. Hiukan ehkä löysät, mutta parempi sekin kuin kireät. Sukkien koko oli n. 45 ja ainoana kriteerinä oli, että pitkät varret, jotta voi käyttää saappaissa.

Kärjistä tuli eriväriset kuin varren raidoista, kun olin hävittänyt alkuperäisen vihreän kerän. Toki se sitten löytyi, kun olin jo purkanut ensimmäisestä sukasta kärjen ja saanut molempiin sukkiin kärjet valmiiksi. Kuinkas muuten. :D

Ystävänpäiväkortti

Lähettänyt Ceraci , torstai 16. helmikuuta 2012 00:21

Nikon kanssa askarreltiin eilen ystävänpäiväkortti isille ja parille muullekkin. Muut saavat korttinsa vasta viikonloppuna kun nähdään, mutta isi sai tämän jo eilen (tai siis toissapäivänä, piruvie miten se kello on taas noin paljon jo).


Niko tykkää leikata ja liimata, aina silloin tällöin askarrellaan, mutta ideat on tällä äidillä vähissä. Mitä "turvallista" tuon ikäisen kanssa voisi tehdä. Piirtäminen ei ole kuulemma kivaa, mutta jos äiti piirtää (olemattomilla taidoillaan), niin sitä on taas kiva katsella. Saksia osataan käyttää, mutta ei leikata viivaa pitkin. Liimapuikko ja -tuubi pysyy kädessä, mutta sitä tavaraa on kyllä sitten joka puolella. :D Kaikenlainen repiminen ja ryttääminen on kivaa, mutta sitäkään ei kauaa jaksa tehdä. Voi sitä keskittymiskykyä, saako sitä ostettua jostain lisää?

Itseäni vaivaa taas inspiraatiopula. Kamalasti olisi tekemistä ja periaatteessa ideoitakin, mutta kun ei jaksa tehdä. Yksi mikä oikeasti pitää saada tehdyksi kahden viikon aikana, on juhlahame. Miehen serkku menee naimisiin ja mulla ei ole mitään päälle pantavaa enää tämän möhömahan kanssa. Koska vihaan kaupoissa kiertelyä ja juuri sen tietyn jutun etsimistä, niin päätin koittaa tehdä itse. Kaavoja ja testikappaletta väänsin jo toissapäivänä, nyt pitäisi uskaltaa iskeä sakset hamekankaaseen. Hui!

Viikonloppuna lähdetään käymään muuten Tallinnassa. Sukulaisia lähinnä mukana, mutta miehenveljenvaimokkeen kanssa tehtiin yhteissuunnitelmat ja erotaan porukasta tarkoituksena kiertää hiukan kangas- ja lankakauppoja. Ja tietty jos aikaa ja voimia jää, niin piipahdetaan varmaan Rocca al Maressakin. Saa nähdä miten tämä selkä ja iskias kestää koko päivän Tallinnassa kävelyn. Huh, sanon minä.

Tulevaisuutta odotellessa

Lähettänyt Ceraci , tiistai 7. helmikuuta 2012 00:29

Nyt on menossa 27. raskausviikko. Ja nyt vasta on tainnut iskeä tajuntaan, että meille on tulossa vauva. Ajatukset ovat alkaneet pyöriä synnytyksessä ja sen jälkeisessä elämässä. Ajatukset ovat kylläkin kovin negatiivisia tässä vaiheessa. Miksi sitä ei muista niitä hyviä juttuja ollenkaan?

Synnytys oli viimeksi pitkä ja kivulias. Epiduraalit sun muut mömmöt eivät tehonneet, joten sitä sitten tuskailtiin ilman niitä apuja. Mitä jos nytkään ne ei auta. Eikä tietty asiaa auta sekään, että Niko oli syntyessään sen muutama grammaa vaille viisikiloinen ja tämän mahankasvun perusteella tästäkään ei ole tulossa mikään minivauva. Hermostuttaa nyt jo.

Maha 2,5v sitten, synnytykseen aikaa vielä
yli kuukausi.

Ensimmäiset kuukaudet, oikeastaan melkein puoli vuotta, oli sumussa kulkemista. Huonoja öitä, imetyksen kanssa tappelemista ja vähän vielä lisää huonoja öitä. Nämä ovat niitä päälimmäisiä asioita joita on jäänyt mieleen. Onneksi mieleen on jäänyt myös hetkittäin niitä onnen tunteita ja ilonpilkahduksia, kun vauva on oppinut jotain uutta tai kaikki on mennyt muuten vaan poikkeuksellisen hyvin.

Nukkumisasioissa meillä taistellaan vieläkin. Ehkä hiukan oma vika, kun mitään unikoulua ei olla edes yritetty pitää. Nyt on kuitenkin tilanne sellainen, että yöt mennään heräämättä, joten en ala sitä muuttelemaan. Niko saa iltapullon, jonka kanssa nukahtaa yksin omaan sänkyynsä. Pullosta yritetään kyllä päästä eroon. Sitten jossain vaiheessa. Mutta mitäs sitten, jos tämä tuleva vauvakin on yhtä huono nukkumaan kuin mitä Niko pienenä oli? Miten sitä jaksaa, kun ei voi nukkua päikkäreitä enää vauvan kanssa silloin kun väsyttää, vaan pitää vahtia sitä vanhempaa lasta?

Ja se imetys. Voi taivas, kun se oli tuskaisaa. Imetin Nikoa vuoden ja kaksi kuukautta. Ja koko sen ajan se sattui. Kukaan ei osannut sanoa miksi. Rinnat olivat koko ajan rikki ja lanoliini ei auttanut. Eikä mikään muukaan. Jos se sattuu taas? Miten sitä imetystä jaksaa, kun viimeksi olin jo ajoittain hajoamisen partaalla. Tässä yksi päivä ajattelin, että onko sitä pakko imettää ollenkaan? No ei, eihän se pakko ole, mutta itseni tuntien imetän siltikin. Kyllä siitä hyötyä on ja jos ei muuta, niin on ainakin sapuskat mukana aina. Pullo kulkee todennäköisesti siinä mukana, Nikokin sai lisämaitoa jonkun verran, kun oma ei riittänyt.

Päässä on alkanut pyöriä vaan kaikenlaisia ajatuksia, jotka varmasti ovat ihan asiaan kuuluvia. Pelottaa, mutta toisaalta sitä syntymää odottaa jo ihan innoissaan. Ihan vaikka vaan sen takia, että en ole mikään "raskausihminen" ja nauti niin erityisesti tästä raskaana olosta. Kun on vaivaa ja kremppaa, niin on vaikea olla kaunis, hehkuva ja pirteä. Mun pirteämpi keskiraskaus kesti kaiketi kokonaisen viikon. :D

Pingun pipo

Lähettänyt Ceraci , lauantai 28. tammikuuta 2012 23:48

Viime viikonloppuna kokeilin tehdä trikoopipoa Nikolle Ninnun ohjetta mukaillen. Muuten ihan kiva, mutta tuli sen verran iso, että mahtuu mun 57cm päähäni. Nikolla on pään ympärysmitta n. 53cm, joten jonkun sentin saa ottaa seuraavasta pois. Näitä piti tehdä jo syksyllä, kun olisi tarvinnut ohkaista pipoa pyöräilykypärän alle, mutta onpa nyt sitten mulle ainakin jo kevääksi valmiina. Tarkoitus olisi kyllä tehdä vielä Nikollekin samanlainen.





Pingu toimi kuvausassistenttina, kun Niko oli edelleen siellä nukkumassa kuvia ottaessa. Apinakangas on hommattu Loimaan Kangas-Peikosta ja sisällä oleva hiukan tummemman sininen trikoo on Eurokankaan palalaarista.

Kokeilin tikata vielä pipon reunan ympäriinsä, jos olisi jämäköittänyt vähän ja sopinut Nikolle paremmin. Hiukan jämäköitti kyllä, mutta on silti niin korkea ettei mahdu kyllä kypärän alle vielä ensi kesänä. Otan siis itse sen käyttöön.

Puikot ojennukseen

Lähettänyt Ceraci 16:38

Noniin, pojat lähtivät taas viettämään viikonloppua mummulaan. Oli tarkoitus koko perheen voimin lähteä tänä viikonloppuna palauttamaan viime viikonloppuna lainattua peräkärryä sinne, mutta aamulla heräsin päänsärkyyn ja totesin, että migreeniähän se sieltä pukkaa. Tossa aikaisemmin viikolla oli pari päivää pää kipeänä, mutta se talttui pääsääntöisesti parasetamolilla. Nyt ei auttanut sekään (tai no, särky hävisi, mutta muut oireet jäi niinkuin yleensäkin mulla tekee). Onkos tämä sitten jo kolmas migreeni tämän raskauden aikana. Nikoa odottaessa oli sama juttu, että tuli normaalia useammin. Ja tossa raskauksien välissä ei tainnut olla yhtään!

Käytän sitten aikani jatkamalla valmistuneitten juttujen bloggausta, kun mitään ei jaksa tehdäkään.

Säilytän neulepuikkojani työpöydän laatikossa, eivätkä ne kaikki ole suinkaan alkuperäisissä pakkauksissaan, vaan lojuvat pitkin laatikon pohjaa. Ajattelin tehdä sitten pussukan niille, ettei tarvitse aina arpoa viittä sadasta, kun pitäisi alkaa jotain tehdä. Tähän pussukkaan mahdutetaan vaan siis sukkapuikkoja, niitä nyt taitaa eniten olla, eikä muissa kuin bambuisissa edes lue, että minkä kokoisia ovat. Aikani pohdittua ja pyöriteltyä kankaita lopputulos oli tämä:



Viimeisen lokeron tein reilusti leveämmäksi, että saa puikkomitan sujautettua sinne. Puikkojen lokerot ovat myös eri kokoisia, että saa eri kokoiset puikot sitten järjesteltyä oikeaan järjestykseen.

Päälle ompelin tuollaisen Mötö-merkin, joita kokeilin tehdä sillä tulostettavalla siirtopaperilla. Hienosti onnistui, kävi vaan pieniä teknisiä kämmejä, kun käänsin kuvan valmiiksi peilikuvaksi, niin tulostin oli liian fiksu ja käänsi sen uudestaan, kun valikoista valitsi t-paitasiirtokuvatulostusvaihtoehdon. (Hih, mikä sana. :D) Tossa oli siis tarkoituksena, että siinä on vielä tekstikin vieressä.

Kuosikankaana Ikean lastenkangasta ja sisällä tuollaista laventelin väristä lakanakangasta. Näpsäkkä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Enää ei loju laatikon pohjalla ylimääräisiä puikkoja. Tai no, oikeastaan lojuu, pitää tehdä vielä toinenkin pussukka. :D

Viimeiset (yö)villahousut?

Lähettänyt Ceraci 01:04

Nikolla alkoi korkeus loppua yövillahousuista, joten piti tehdä uudet (ja nyt on toivottavasti korkeutta tarpeeksi). Näitä aloitettiin jo joskus marraskuussa, mutta aikansa puikoilla lojuneena (tuli liian leveät), otin ja purin ja aloitin uudestaan. Sitten valmistuikin nopeasti. Mahtoikohan siinä kolme iltaa mennä. Saisi poju oppia pikkuhiljaa pois vaipoista, en viitsisi enää alkaa uutta vaippakierrosta tehdä. Niitä kyllä tarvittaisiin, suurin osa vaipoista on jo pieniä. Mutta kun on pottakammo, niin paha sinne pakottaa on...


Ohje: hatusta vedetty, sävelletty tekiessä (pitäisi kirjoittaa johonkin ylös, että muistaa myöhemmin), ympärysmitta 88 silmukkaa
Puikot: resori 5, housuosa 4
Lanka: resorit B.B.B.-merkkistä merinovillaa ja housuosa hahtuvaa
Menekki: merino ~50g, hahtuva ~60g
Koko: XL

Ainut sauma tuli peppuun, muuten siis neulottu pyörönä. Siinäkin saumassa kävi kämmi ja tein sen väärälle puolelle. Piti nurjalta neuloa yhteen, mutta neuloinkin sitten oikealta. :/ No, eipä ne käytössä haittaa ja muistaapahan seuraavalla kerralla paremmin. :D

Sovituskuvia ei nyt ole, kun pikkumies oli eilen jo nukkumassa kun pääsin kuvamaan juttuja. Ei se hereillä ollessa onnistukaan, kun on yksi liian innokas kuvausassistentti. Muutakin kuvasin eilen miehen opastuksella, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika, kun oli aikainen aamu kun piti labrassa käydä sokerirasituskokeissa. Yöks, mitä touhua sekin oli.