Äsken kävin postilaatikolla ja siellä oli jälleen mukava ylläri salaiselta ystävältäni. Kaunis kortti pääsi jääkaapin oveen piristämään meidän arkista eloa.
Viime viikollakin ystäväni muisti minua, kortti tuli Thaimaasta saakka. Melkein kateellisena luin Thaimaan terveisiä, kun itselläni on niin hirveä matkakuume. :)
Mukavia nämä yllärit siellä laskujen seassa, kiitos!
Pari päivää olen potenut jotain ihmeellistä kevätväsymystä. Millään ei saa mitään itsestään irti. Jumppaan lähdin eilen illalla, mutta ei sekään oikein maistunut. Varsinkaan kun tunnin piti olla zumbaa, mutta ohjaajan flunssan takia se vaihdettiinkin lennosta lihaskuntotunniksi. Yh.
Unikoulu on pikkuhiljaa alkanut toimia. Reilu viikko nyt on menty yöt ilman yöimetyksiä. Aluksi olin kaksi yötä pois kotoa ja mies hoiti pikkutytsyn nukkumiset. Yöt menivät ilmeisesti lähinnä huutaessa, niin kuin meni vielä kolmaskin yö. Neljäntenä yönä huudettiin enää muutaman kerran n. 15min ja viides, kuudes ja seitsemäs yö vaikuttivat jo huomattavasti paremmilta, tyttö nukahti pikku silittelyn jälkeen. Mutta... viime yön olin yksin lasten kanssa kotona, joten eiköhän sitten taas ollut kunnon hulinat päällä. Tytsyn kanssa valvottiin kolme tuntia ja melkein koko aika meni huutaessa. Vaippakin käytiin alakerrassa vaihtamassa, mutta ei auttanut yhtään asiaa, huuto jatkui heti kun mentiin takaisin sänkyyn. Nyt on tytsy toisilla päikkäreillä ja toivottavasti ne ovat sen verran pitkät, että kerkeän itsekin hiukan ummistaa silmiä. Jos ensi yöstä tulee samanlainen, niin miten ihmeessä mä pysyn huomenna enää hereillä, kun tänäänkin olisi ollut jo tulitikuilla tarvetta silmäluomien väliin. Toiveissa kuitenkin on, että yöt rauhoittuvat ja minäkin alan taas nukkua parempia unia. Meillä on näköjään mennyt niin, että pojalla on isänsä unenlahjat (nukkuvat kuin tukit) ja tyttö on äitinsä tavoin herkkäuninen (herätään molemmat pienimpäänkin risahdukseen).
Mulla olis tuolla kamerassa muutama fiilistelykuvan mun viime viikon hiihtolomareissusta Helsinkiin. Voisin katsoa, josko siellä olisi julkaisukelpoisia otoksia, niin voisin pistää tännekin. :) Tai sitten menen vaan päikkäreille. Katsotaan nyt...
Pikkutytsyllä on edessä unikoulu. Ihan vaan koska en ole saanut nukkua kunnon yötä sitten raskausaikojen jälkeen. Pinnasänkyyn siis tarvittiin uusi suoja. Vanha on kyllä olemassa, jonka tein Isoveikalle, mutta se ei toiminut enää tytsyllä. Ensinnäkin se oli sininen (mikä nyt ei ollut se kaikista häiritsevin asia) ja kangas oli jotain puuvillasekoitetta, joka piti hirveää ääntä kun sitä raapi kynsillä. Tytsy on herkkäuninen tapaus, joten oli tehtävä hiljaisempi, ettei turhaan heräile jos käsi osuu reunaan.
Kangas on Jyskistä. Edullista kangasta, mutta jonkun verran värivirheitä. Ei kyllä haitannut minua.
Samalla tein hiukan korkeamman kuin edellisestä, ettei sinne tänne sojottavat kädet ja jalat eksy koko ajan pinnojen väliin. Korkeutta on n. 30cm.
Solmimisnauhat tein leveästä kanttinauhasta, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin yhteen kolmipistesiksakilla. Nauhat ompelin sisävanun (jota kaksi kerrosta) ja molempien ulkokerroksien läpi. Toivottavasti ei repeydy irti, niin kuin edellisessä sauman väliin ommellut nauhat tekivät.
Nyt puuttuu enää sitten nukkuja. Unikoulu pitäisi pitää, mutta itseltä ei oikein tunnu löytyvän jaksamista. Tiedän, että jossain vaiheessa kuitenkin luovutan, kun kyllästyn kantamiseen, hyssyttelyyn ja huutamiseen, ja annan maitoa. Jolloin kaikki siihen asti nähty vaiva on ollut turhaa. Voi kun joku voisi tulla ja tehdä sen minun puolestani.
Pikkutytsy kolkuttelee 9kk ikää. Viimeisen kahden viikon aikana on kehitysvauhti ollut huima. Tätä ennen liikkuminen on siis sujunut pakittamalla tai pyörimällä navan ympäri. Eteenpäin ei olla menty senttiäkään. Yhtäkkiä yhtenä päivänä pari viikkoa sitten tytsy lähti vaan kylmän rauhallisesti mönkimään eteenpäin. Ilman ennakkovaroitusta tai harjoittelua. Näytti siltä, kuin olisi aikaisemmin jo salassa harjoitellut ja päätti nyt vasta näyttää muille. Seuraavana päivänä olikin sitten vielä suurempi ylläri, kun otettiin jo ensimmäiset konttausaskeleet ja samaan syssyyn opittiin itse nousemaan istumaan. Huh.
Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, pari päivää myöhemmin alettiin tavoitella korkeuksia ja noustiin polvilleen tukea vasten. Ja nyt parin viimeisen päivän aikana on kyllä jo onnistunut ihan seisominenkin. Mistä tämä kaikki nyt yhtäkkiä tuli? Vauvasta kasvoi hujauksessa jo iso tyttö.
 |
Ei, meillä ei syödä halkoja välipalaksi. Ne vain ovat mielen-
kiintoisempia kuin omat lelut. |
Nyt ollaan valvottu öitä varmaan tämän kehityksen johdosta. Ja luultavasti on vielä ylähampaitakin tulossa. Koko ajan sormet on suussa tai järsitään muuta ja ah sitä kuolan määrää. Edes meidän koira ei kuolaa noin valtavasti. :D
Muita taitoja on tällä hetkellä vilkutus, taputus ja yleinen äitiin liimautuminen. Hyvin vahva liimautumiskausi on meneillään ja hiukan jännittää lähteä hiihtolomaviikolla pariksi päiväksi Helsinkiin lomailemaan kaverin kanssa, kun toinen on niin riippuvainen tällä hetkellä. Vaikka kyllä lapsilla on hyvin mennyt isin kanssa, kun äiti on joskus käymässä poissa kotoa. :)
Lähettänyt
Ceraci
22:18
Kuluva viikko on ollut juhlintaa. Ollaan siis juhlittu miehen ja minun kymmenvuotista yhteistä taivalta, sekä miehen synttäreitä. Viikolla käytiin kahdestaan syömässä Turussa Wanhan Paronin kellarissa. Ihana hiilikellariin rakennettu ravintola, jossa monta pikkuista "salia" ja herkullinen ruoka. Unohdin ottaa kameran mukaan, mutta voisin kirjoittaa omaa juttua, kun saan miehen kännykästä kuvat koneelle. Perjantaina oli kaveri kylässä koko päivän ja leivoin siinä samalla hiukan suklaabanaanimuffinseja ja minikinkkupiirakoita, joita sitten ollaan herkuteltu tänään ja jatketaan vielä huomenna. Voitte siis arvata miten on sujunut tällä viikolla pisteitten laskeminen. :/ No, ensi viikko on uusi viikko. Nyt meinaan herkutella vielä huomisen.
Alkuviikosta suunnittelin ja tein miehelle syntymäpäivälahjaksi säilytyspussin tabletille ja korvanapeille. Toiveena oli tarralla kiinnitettävä, läpällinen ja musta (tai tumma). Ja tällainen siitä tuli.
Mustaa paksua puuvillakangasta ja reunat kanttasin vinonauhalla. Mä en sitten hiukkaakaan tykkää ommella vinonauhaa, mutta ihan hyvin se tähän silti meni. Ihme kyllä. Pussukan etupuolella on tarrakappale, johon saa sitten kiinni tuon nappipussukan tarvittaessa, niin pysyy mukana menossa.
Pakko oli väriä sujauttaa mukaan ja pikkupussukan vuori on oranssia kangasta. :)
Eilen hain postilaatikosta ensimmäisen paketin Salaiselta neuleystävältäni. Paketti tuoksui jo ulkopuolelle ihanalta ja hiukan aavistelin mitä se sisältää. :)
Siellä tuoksui Forsmanin Suklaa -tee. SNYni oli lukenut laihisprojektista ja jätti suklaan väliin, tämä sai korvata sen. Tee pääsi heti testiin ja totesin sen herkulliseksi. :) Herkutteluosastoa oli myös suklaamustikat, joita Isoveikka jo himoitsi. Taidetaan välipalalla hiukan tänään maistella niitäkin. Lisäksi löytyi kaksi kerää "Bambinoa bambinoille" ja lehti, jossa paljon ihania pitsineuleohjeita lapsille (+tietty muitakin ohjeita), sekä suklaanaamio, jonka säästän itsenihemmotteluviikonloppuun parin viikon päähän.
Paketin mukana oli shetlanninlammaskoira -kortti, jossa oli mukavat terveiset. Meillä oli muuten ennen Viimaa sheltin ja ajokoiran sekoitus
Lila-koira, joka näytti aivan ajokoiralta mutta luonne oli sheltin. :)
Ihana yllätys tänne lumimyräkän keskelle. Tämä päivä taitaa mennä näitä juttuja hypistellessä. Kiitos!
Joululahjaksi lupasin tehdä nilkkasukat ystävälle. Minä valitsin langan ja ystävä mallin. Malli löytyi joululahjaksi saamastani Suuresta sukkakirjasta. Eilen sain vihdoin valmiiksi ne, oli hidasta neulottavaa kun olen tehnyt sukkia vain paksummasta langasta. Tämä ohut lanka oli jonkun verran haastavampaa.
Malli: Helpot pitsisukat, Suuri sukkakirja
Lanka: Zauerball
Langan kulutus: 40g
Puikot: 3,5mm
Tuosta sadan gramman kerästä saisin vielä vaikka itselle toiset samanmoiset. Taidan kuitenkin neuloa välillä hiukan paksumpaa lankaa ja katsotaan keväämmällä tätä uudestaan. :)
Teki jotain hyvää mieli ja jostain sain päähäni nämä perinteiset amerikkalaiset pannukakut. Pikainen googletus ja ohje alkoi muotoutua. Alkuperäinen ohje siis täältä.
Perinteiset pannukakut (8 kpl)
3,5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1rkl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3dl maitoa
1 muna
3rkl voisulaa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Tee niiden keskelle kuoppa ja kaada maito-muna-voiseos siihen ja ala sekoittaa tasaiseksi taikinaksi. Paista rasvatulla pannulla pannukakku (vajaa desi taikinaa) molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Laita lisukkeet päälle ja nauti.
Me söimme valinjajäätelön ja pakastemustikoiden kera. Nams, hyvää oli. Suolan olisi voinut jättää kokonaan pois, minä tykkäisin makeammasta. Taikinaan voisi sopia myös vaikka kaneli tai kaakaojauhe, tästähän pystyisi muuntelemaan vaikka minkälaisia pannukakkuja. Helppoja ja hyviä, koko hommaan ideasta lautaselle meni vajaa puoli tuntia.
